Hyppää sisältöön

Valvotaanko kemikaaleja?

Kemikaalivalvonta Suomessa 2023–2025

1. Johdanto

Kaikki materia koostuu erilaisista kemikaaleista. Kemikaaleilla tarkoitetaan aineita tai niistä tehtyjä seoksia. Osa kemikaaleista on luonnosta peräisin olevia ja osa ihmisen tekemiä. Jotkut kemikaalit voivat aiheuttaa haittaa ihmisten terveydelle tai ympäristölle. Erilaisten kemikaalien valmistusta, maahantuontia, jakelua, käyttöä ja varastointia säännellään yksityiskohtaisesti. Valvontaviranomaisten tehtävänä on valvoa, että toiminnanharjoittajat noudattavat kuhunkin tuotteeseen tai toimintaan soveltuvaa lainsäädäntöä. Lainsäädännön tarkoittamia toiminnanharjoittajia ovat paitsi kemikaaleja valmistavat, maahantuovat, jakelevat ja käyttävät yritykset, myös esimerkiksi julkiset toimijat, jotka ostavat kemikaaleja omaan käyttöön tai jaettavaksi kansalaisille.  

Suomessa on voimassa sekä EU-tasolla että kansallisesti annettua kemikaalilainsäädäntöä. EU-asetukset ovat sellaisenaan voimassa ja velvoittavat yrityksiä suoraan. Kansalliset lait ja asetukset voivat perustua EU-direktiiviin tai olla Suomessa kansallisen harkinnan perusteella säädettyä lainsäädäntöä. Mikäli harmonisoitua EU-sääntelyä on jollain alueella olemassa, samasta asiasta ei pääsääntöisesti voi olla päällekkäistä eikä ristiriitaista kansallista sääntelyä. Lainsäädännön valvonta on aina kansallista, eli Suomen valvontaviranomaiset valvovat Suomessa toimivia yrityksiä. Viranomaisen toimivallasta on säädetty laissa, eikä valvontaviranomaisella ole muuta toimivaltaa kuin mitä sille laissa on annettu.

Kemikaaleja koskeva lainsäädäntö on laajaa ja sitä valvovat useat eri viranomaiset. Kemikaalien valmistusta, maahantuontia, jakelua ja käyttöä erilaisissa tarkoituksissa on säännelty sadoilla eri säädöksillä, joita kaikkia ei tässä kansallisessa kemikaalivalvontastrategiassa ole huomioitu. Tähän valvontastrategiaan on koottu Turvallisuus- ja kemikaaliviraston (Tukes), työsuojeluviranomaisen, ympäristönsuojeluviranomaisen, puolustusvoimien, Tullin, Ruokaviraston ja Suomen ympäristökeskuksen tehtäviä ja tavoitteita tiettyjen kemikaaleja koskevien säädösten valvonnassa kunkin viranomaisen vastuualueella. Strategiassa käsitellään valvontaviranomaisen toimia biosidien, kasvinsuojeluaineiden, teollisuus- ja kuluttajakemikaalien, kosmetiikan sekä erilaisia rajoitettuja kemikaaleja sisältävien esineiden, kuten sähkö- ja elektroniikkalaitteiden, tekstiilien, akkujen ja paristojen, ja korujen valmistukseen, maahantuontiin, myyntiin ja markkinointiin, varastointiin ja käyttöön liittyvien velvoitteiden valvonnassa. Ensisijaisesti valvontaa käsitellään kemikaalilain, kasvinsuojeluaineista annetun lain ja kosmetiikkalain näkökulmasta. Sektorikohtaista tuotevalvontaa ei käsitellä (esim. rakennustuotteet, lelut) muilta osin kuin kemikaalilain soveltamisen osalta. Strategia ei käsittele esim. kemikaalijätteiden, lääkkeiden, lannoitteiden, elintarvikkeiden, elintarvikekontaktimateriaalien, radioaktiivisten aineiden, huumausaineiden tai niiden lähtöaineiden tai alkoholin valvontaa, vaarallisten aineiden kuljetusten valvontaa eikä valvontaa kemikaaliturvallisuuslain, ympäristönsuojelulain tai työturvallisuuslain nojalla. Käytännössä monet valvontaviranomaiset kuitenkin toteuttavat myös näiden säädösten valvontaa osana tässä strategiassa käsiteltyä valvontaa.    

Strategian tarkoituksena on myös kuvata Suomessa toimivien kemikaalivalvontaviranomaisten yhteistyötä ja viestintää sekä Suomen kemikaalivalvonnan painopisteet.

Strategia on valmisteltu osana kansallisen kemikaalivalvontaviranomaisten yhteistyöverkoston toimintaa. Tässä verkostossa ovat edustettuina Tukes (verkoston koollekutsuja ja vetäjä), maa- ja metsätalousministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, ympäristöministeriö, aluehallintoviraston työsuojeluvastuualue, Puolustusvoimat, Suomen ympäristökeskus, ELY-keskukset, Tulli ja Tullilaboratorio.

2. Kemikaalivalvonnan nykyisiä linjauksia ja käytäntöjä

Riittävä ja oikein kohdennettu valvonta on kemikaalilainsäädännön tavoitteiden ja kemikaaleista, kasvinsuojeluaineista ja kosmeettisista valmisteista aiheutuvien riskien vähentämisen sekä terveyden ja ympäristön suojelun toteutumisen edellytys.

Kemikaalivalvonnan toimintakulttuuri perustuu siihen, että toimijoita kohdellaan oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti. Oikeudenmukainen valvonta on

a) tehokasta, aiheuttamatta tarpeetonta tai kohtuutonta taakkaa yrityksille ja valvontaviranomaisille

b) perustuu riskinarviointiin, jossa hyödynnetään tietoa sekä lainsäädännön rikkomuksen aiheuttamasta riskistä, että todennäköisyydestä lainsäädännön vastaiseen toimintaan

c) suhteellista, itsenäistä, tasapuolista ja puolueetonta

Lisäksi kemikaalivalvonnan yhteydessä valvontaviranomaisen tehtävänä on avustaa ja rohkaista yrityksiä ymmärtämään ja toteuttamaan velvoitteensa helpommin, esim. tarjoamalla neuvontaa ja ohjeistusta avuliaasti ja ymmärrettävästi.

Edellä b) kohdan mukaisesti valvonnan kohdentamiseen tähtäävässä riskinarvioinnissa tulisi siis huomioida sekä lainsäädännön vastaisen toiminnan aiheuttama riski terveydelle tai ympäristölle, että lainsäädännön vastaisen toiminnan todennäköisyys. Terveydelle ja ympäristölle aiheutuvaan riskiin vaikuttavat sekä kulloinkin tarkasteltavan altistumisen todennäköisyys, laajuus (esim. altistuvien henkilöiden määrä, altistuvan ympäristön alueellinen laajuus, altistumisen aika) että kemikaalin vaarallisuus. Riski on suurempi silloin, kun kyse on laajasta altistumisesta hyvin vaaralliselle kemikaalille, kuin jos kyse on vähäisestä altistumisesta vaarattomammalle kemikaalille. Lainsäädännön vastaisen toiminnan todennäköisyyteen puolestaan vaikuttavat esim. yritysten ja muiden toiminnanharjoittajien yleinen osaaminen lainsäädännön velvoitteista, näiden halu yleensä noudattaa lainsäädäntöä ja sen aiheuttamat taloudelliset vaikutukset yrityksen toiminnalle, ”kiinnijäämisen” todennäköisyys ja negatiivisen julkisen reaktion mahdollisuus. 

Ideaalitilanteessa valvontaviranomaisilla olisi kattava kuva Suomessa toimivista yrityksistä, niiden halusta ja osaamisesta noudattaa lainsäädäntöä sekä tuotteista ja niiden turvallisuudesta ja lainsäädännön mukaisuudesta. Käytännössä tämä on haasteellista, koska kemikaalivalvonnan potentiaalisia kohteita ovat lähes kaikki tuotteita valmistavat, maahantuovat, myyvät ja käyttävät yritykset ja mm. julkiset toimijat kuten kunnat ja terveydenhuolto. Siten valvonnan kohdentamiseen ja valvontakeinojen käyttöön tarvitaan riskiperusteista priorisointia ja viranomaisyhteistyötä. Joissakin laeissa viranomaisen tarkastusvelvoitteesta on säädetty yksityiskohtaisemmin. Esimerkiksi ympäristönsuojelulain 168 §:n mukaan valtion valvontaviranomaisen ja kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen on valvottava ympäristöluvanvaraisia, ilmoituksenvaraisia ja rekisteröitäviä toimintoja säännöllisesti määräaikaistarkastuksin ja tarkastuskohteet sekä -tiheys on määriteltävä ympäristöriskien arvioinnin perusteella.

Valvontaviranomaisella on käytettävissään erilaisia keinoja auttaa tai palauttaa toiminnanharjoittaja lainsäädännön mukaisen toiminnan pariin. Viranomaisen käyttämät keinot pohjautuvat aina lakiin, joko hallintolakiin (ks. seuraava kappale) tai johonkin substanssilakiin. Näistä keinoista enemmän luvussa 5.

Isossa roolissa on toiminnanharjoittajien (yritysten ja esim. julkisten toimijoiden) omaehtoinen toiminta, eli tavat, joilla toiminnanharjoittaja itse varmistaa, että se tietää velvoitteensa, ja osaa ja haluaa noudattaa niitä kaikessa toiminnassaan (omavalvonta, laatujärjestelmät ym.). Tässä viranomainen tarjoaa apua esimerkiksi neuvonnan ja ohjauksen kautta. Tukesissa toimii lakisääteinen kansallinen kemikaalineuvontapalvelu, jonka tarkoituksena on auttaa erityisesti pieniä ja keskisuuria yrityksiä tuntemaan kemikaalilainsäädännön (REACH-, CLP- ja biosidiasetus) mukaiset velvoitteensa. Neuvontapalvelusta voi kysyä neuvoa sähköisen lomakkeen tai puhelimen kautta.  Muiden säädösten kuin REACH-, CLP- ja biosidiasetusten osalta neuvontaa annetaan osana hallintolain 8 §:n mukaista neuvontavelvoitetta.

Kemikaalilainsäädännön poliittiset tavoitteet on kirjattu itse säädöksiin, ja niiden mukaisesti myös valvontaa kohdennetaan.

Hallintolaki

Substanssisäädösten (ks. kappale 3) lisäksi suomalaista viranomaistoimintaa ohjaa vahvasti hallintolaki, jonka 6 §:ssä säädettyjen hallinnon oikeusperiaatteiden mukaisesti ”Viranomaisen on kohdeltava hallinnossa asioivia tasapuolisesti sekä käytettävä toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. Viranomaisen toimien on oltava puolueettomia ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Niiden on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia.”

Hallintolaki velvoittaa kaikkia Suomessa toimivia valvontaviranomaisia. Hallintolakia noudattavien viranomaisten toiminnasta on käytettävissä myös runsaasti aiempaan valvontakäytäntöön perustuvia ratkaisuja esimerkiksi viranomaiselle tulevien ilmoitusten asianmukaisesta käsittelystä tai toisiaan vastaavista valvontatapauksista. Lisäksi saatavissa on myös tuomioistuinten ratkaisuja kiistanalaisista asioista lainsäädännön tulkinnassa.

Valvonnan suunnitelmallisuus ja julkisuus

Osa kemikaaleja koskevasta valvonnasta on aina suunnitelmallista eli proaktiivista esim. ennakkoon suunniteltu valvonnan kohdentaminen tietylle sektorille tai erilaiset valvontaprojektit. Osa valvonnasta on reagoimista esille tuleviin tapauksiin eli reaktiivista, esim. kuluttajilta, muilta viranomaisilta tai toisilta yrityksiltä tulevia ilmoituksia mahdollisesti lainsäädännön vastaisista tilanteista.

Suomessa kemikaalivalvonta on riskiperusteista, eli viranomaisen voimavaroja pyritään suuntaamaan sinne missä lainsäädännön vastaisuus aiheuttaa suurimmat riskit terveydelle tai ympäristölle. Lisäksi toiminnanharjoittajien tasapuolinen toimintaympäristö (level playing field) on tärkeää valvonnan kohdentamisessa. Valvonnan julkisuuteen ja sen edistämiseen panostetaan jatkuvasti.

Riskiperusteisuus näkyy käytännön valvontatyössä erityisesti viranomaisen oma-aloitteisen valvonnan kohdentamisessa. Valvonta kohdennetaan sellaiseen toimintaan tai sellaisiin tuotteisiin, joista voi aiheutua merkittävää terveys- tai ympäristöriskiä tilanteessa, jossa lainsäädäntöä ei noudateta.

Myös reaktiivisessa valvonnassa riskiperusteisuus vaikuttaa, erityisesti keinoihin, joita valvontaviranomainen tilanteessa käyttää. Viranomainen voi reagoida sille tulevaan ilmoitukseen eri tavalla kuin hyvin vähäiseen puutteeseen, jos ilmoituksen perusteella vaikuttaa siltä, että epäilty lainsäädännön vastaisuus koskee useita ihmisiä tai laajaa ympäristöä, ja on luonteeltaan vakava puute lainsäädännön noudattamisessa.

Toiminnanharjoittajien tasapuolinen toimintaympäristö tarkoittaa sitä, että valvontaviranomainen pyrkii löytämään lainsäädännön vastaisen toiminnan ja puuttumaan siihen, jotta nämä yritykset eivät saisi taloudellista tai muuta hyötyä, kun ne jättävät lainsäädännön velvoitteet noudattamatta (ns. vapaamatkustajat, free-riders). Lisäksi tasapuolinen kohtelu tarkoittaa sitä, että valvontaviranomainen toimii samalla tavalla samankaltaisissa tilanteissa. Asia tulee esille esimerkiksi silloin, kun valvonnan kohteena olevalla yrityksellä on tiedossa, että jotkin toisetkin yritykset toimivat vastaavalla tavalla väärin. Tällöin yritys joskus ilmoittaa viranomaiselle näistä muista yrityksistä, ja valvonta kohdistetaan tasapuolisuuden nimissä vastaavalla tavalla toisiinkin yrityksiin. Yksittäisestä valvontatapauksesta voi näin helposti muodostua laajempi valvontaprojekti, kun samankaltaisia tapauksia löytyy asian käsittelyn edetessä lisää.

Valvonnan julkisuus on asia, johon liittyy yhteiskunnassa useita erilaisia intressejä. Kuluttajat ja toiset yritykset voivat välttää lainsäädännön vastaisia tuotteita, kun niistä ilmoitetaan selkeästi tunnistettavilla tiedoilla julkisesti. Tällainen kanava on esimerkiksi Tukesin julkinen markkinavalvontarekisteri, josta löytyy tietoa markkinoilta poistetuista tuotteista. EU:n komissio julkaisee ns. Safety Gate-tietokantaa (aiemmin nimeltään Rapex), jossa viikoittain ilmestyvissä julkaisuissa ilmoitetaan EU-maiden valvontaviranomaisten havaitsemia lainsäädännön vastaisia tuotteita, jotka aiheuttavat vakavan riskin. 

Yritykset hyötyvät lisäksi yleisestä tiedosta valvonnan havainnoista, jotta ne voivat parantaa toimintaansa. Valvontaa koskevien tietojen julkaisemisessa on kuitenkin aina huomioitava julkisuuslain tai muun substanssilain mukainen tietojen mahdollinen salassapito. Salassa pidettäviä tietoja (esim. terveystiedot, liike- ja ammattisalaisuudet) viranomainen ei saa julkaista. Myöskään keskeneräiset valvonta-asiat eivät yleensä ole julkisia.

Valvonnan julkisuuden osalta viranomaisen toimintaa ohjaavat lainsäädäntö, kuluttajien oikeus saada tietoja viranomaistoiminnasta, toiminnanharjoittajien tasapuolinen kohtelu sekä pyrkimys vaikuttaa terveyden ja ympäristönsuojelun parantumiseen ja toiminnanharjoittajien tasapuoliseen toimintaympäristöön julkisen tiedottamisen kautta.

3. Lainsäädäntö

Tässä strategiassa käsitellään lähinnä asioita, jotka liittyvät kansallisesti kemikaalilain (599/2013), kosmeettisista valmisteista annetun lain (492/2013) ja kasvinsuojeluaineista annetun lain (1563/2011) mukaiseen valvontaan. Näiden lakien valvontaa koskevissa pykälissä on säädetty yhteensä 8 EU-asetuksen valvonnasta. EU:n kemikaaliasetukset ovat sellaisenaan voimassa koko EU-alueella ja lisäksi ETA-maissa. Toiminnanharjoittajien tehtävänä on oma-aloitteisesti noudattaa EU-asetuksissa annettuja velvoitteita ja seurata lainsäädännön kehitystä. 

Muita kemikaaleihin liittyviä säädöksiä on koottu liitteeseen 2. Strategian myöhemmässä päivityksessä on syytä pohtia, pitäisikö strategian soveltamisalaa laajentaa kattamaan myös muita säädöksiä kuin alla mainitut.

3.1 Kemikaalilaki

Kemikaalilaissa (599/2013) säädetään viranomaisten velvoitteista, jotka liittyvät kemikaaleja koskevien EU-asetusten kansalliseen valvontaan. Lisäksi laissa annetaan yrityksille velvoitteita liittyen kemikaaleja koskevien tietojen toimittamiseen ja tietojen kielivaatimukseen sekä säädetään eräiden biosidivalmisteryhmien kansallisesta lupamenettelystä biosidiasetuksen siirtymäaikana ja tuholaistorjunnan ammattipätevyyden osoittamisesta.

REACH-asetuksessa säädetään kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista sekä tiedottamisesta toimitusketjussa. REACH tulee sanoista Registration, Evaluation, Authorization and restriction of CHemicals. Lisätietoa REACH-asetuksen velvoitteista Tukesin verkkosivulla.

CLP-asetus sisältää säännöt kemikaalien vaaraominaisuuksiin perustuvasta luokituksesta, merkinnöistä ja pakkaamisesta. CLP tulee sanoista Classification, Labelling and Packaging of substances and mixtures. Lisätietoa.

Biosidiasetus sisältää säännökset biosidien hyväksymismenettelyistä ja biosidivalmisteiden ja biosidilla käsiteltyjen esineiden markkinoille saattamisesta. Biosideja ovat mm. ihon, pintojen ja juomaveden desinfiointiaineet, tuholaistorjunta-aineet, kuten jyrsijämyrkyt ja hyönteismyrkyt, teollisuudessa ja teollisuustuotteissa käytettävät säilytys- ja puunsuoja-aineet, veneenpohjamaalit sekä alusten ja vesiviljelylaitteiden kiinnittymisenestoaineet. Lisätietoa.

Pesuaineasetusta sovelletaan pesuun ja puhdistukseen tarkoitettuihin pesuaineisiin, jotka sisältävät pinta-aktiivisia aineita. Pesuaineita ovat esimerkiksi pyykin, kankaiden, astioiden ja muiden kovien pintojen puhdistukseen tarkoitetut aineet ja seokset, vaatteiden huuhtelu- ja valkaisuaineet, kodin yleispuhdistusaineet ja koneiden ja kulkuneuvojen pesuun käytettävät seokset. Lisätietoa.

POP-asetus koskee ns. POP-yhdisteitä (Persistent Organic Pollutant), joilla tarkoitetaan kaukokulkeutuvia ja erittäin pysyviä, myrkyllisiä ja eliöihin kertyviä aineita. Useimpia POP-yhdisteitä on aiemmin käytetty erilaisina teollisuuskemikaaleina, palonestoaineina tai torjunta-aineina. Osa on epäpuhtauksia tai syntyy tahattomasti mm. palamisen yhteydessä. Lisätietoa: https://www.ymparisto.fi/pop ja  https://tukes.fi/kemikaalit/pysyvat-orgaaniset-yhdisteet-pop.

Elohopea-asetus koskee elohopeaa, sen yhdisteitä ja seoksia ja tiettyjen lisättyä elohopeaa sisältävien tuotteiden vientiä, tuontia, käyttöä, varastointia ja/tai valmistusta sekä uusia elohopean käyttötarkoituksia tuotteissa ja valmistusprosesseissa. Elohopean käyttöä muissa kuin uusissa tuotteissa säädellään jo muissa EU-asetuksissa. Lisätietoa.

Kemikaalilain nojalla annetut tai voimaan jätetyt velvoitteisiin liittyvät kansalliset asetukset:

  • Valtioneuvoston asetuksessa maanpuolustusta koskevista poikkeuksista kemikaalilainsäädännön soveltamisessa (996/2010) säädetään niistä menettelyistä, joilla Suomen maanpuolustuksen kannalta välttämättömissä tapauksissa voidaan poiketa kemikaalilain (744/1989 62a §; muutettu 408/2009) ja sen soveltamisalaan kuuluvien REACH- ja CLP- asetusten sekä annettujen Euroopan unionin säännösten noudattamisesta. Em. poikkeuksia koskeva asetus on jätetty edelleen voimaan vuoden 2013 kemikaalilailla
  • Asetuksessa kemikaalilain valvontaviranomaista puolustusvoimissa (469/1992) säädetään poikkeamisesta kemikaalilaista (744/1989) koskien kemikaalilain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamisen valvontaa puolustusvoimissa.
  • Sosiaali- ja terveysministeriön asetus kemikaaleja koskevien tietojen toimittamisesta (553/2008) edellyttää, että ammattikäyttöön ja yleiseen kulutukseen tarkoitetuista vaarallisista kemikaaleista tehdään Tukesille ns. kemikaali-ilmoitus. Yritykset tekevät ilmoituksen helmikuusta 2019 alkaen KemiDigi-järjestelmässä.
  • Valtioneuvoston asetus kemikaalien vähittäismyynnistä (644/2013) sisältää säännöksiä tiettyjen kemikaalien vähittäismyynnistä.
  • Valtioneuvoston asetuksessa biosidivalmisteista (418/2014) annetaan tarkempia säännöksiä tuholaistorjuntatutkinnon ja erityistutkinnon sisällöstä. Biosideja koskee myös Ympäristöministeriön asetus biosidivalmisteita ja niiden tehoaineita koskevista hakemuksista ja ilmoituksista (419/2014).

3.2 Laki kasvinsuojeluaineista (1563/2011)

Laki kasvinsuojeluaineista on annettu EU:n kasvinsuojeluaineasetuksen ja torjunta-aineiden kestävästä käytöstä annetun direktiivin (2009/128/EU, ns. puitedirektiivi) toimeenpanemiseksi. Kasvinsuojeluaineiden ammattimainen käyttö edellyttää mm. tutkinnon suorittamista, levitysvälineiden testaamista ja integroidun torjunnan seuraamista. Laissa säädetään myös valvonnasta, pakkokeinoista ja maksuista.

Kasvinsuojeluaineasetus sisältää EU-tasolla annetut säännökset kasvinsuojeluaineiden hyväksymismenettelyistä ja valmisteiden markkinoille saattamisesta. Kasvinsuojeluaineita käytetään suojelemaan kasveja ja kasvituotteita kasvintuhoojilta maa-, metsä- ja puutarhataloudessa sekä virkistysalueilla kuten golfkentillä ja kaupunkialueilla. Suomessa saa myydä ja käyttää ainoastaan Tukesin hyväksymiä kasvinsuojeluaineita. Tukes päättää valmisteiden käytön ehdoista. Ainoastaan kasvinsuojeluainerekisterissä olevia kasvinsuojeluaineita saa myydä ja käyttää.

Lisätietoa.

EU:ssa on myös annettu ns. virallista valvontaa koskeva asetus eli Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/625 virallisesta valvonnasta ja muista virallisista toimista, jotka suoritetaan elintarvike- ja rehulainsäädännön ja eläinten terveyttä ja hyvinvointia, kasvien terveyttä ja kasvinsuojeluaineita koskevien sääntöjen soveltamisen varmistamiseksi. Uuden asetuksen mukaisia valvontaan liittyviä menettelyitä sovelletaan pääosin 14.12.2019 alkaen, mutta joitakin esimerkiksi laboratoriotoimintaan liittyviä vaatimuksia vasta 29.4.2022 alkaen. Asetuksen johdosta saatetaan tarvita muutoksia myös kansalliseen lainsäädäntöön.

3.3 Laki kosmeettisista valmisteista

Kosmeettisista valmisteista annetussa laissa (492/2013) on säännökset viranomaistehtävistä ja kosmeettisia valmisteita koskevien tietojen kielivaatimuksista sekä eräistä merkintävaatimuksista. Lakia sovelletaan EU:n kosmetiikka-asetuksen valvontaan.

Kosmetiikka-asetus sisältää velvoitteita kosmeettisia valmisteita valmistaville, maahantuoville ja jakeleville yrityksille. Velvoitteet koskevat mm. valmisteiden pakkausmerkintöjä, turvallisuuden arviointia ja ilmoittamista komission CPNP-portaaliin. Lisätietoa.

3.4 EU:n markkinavalvonta-asetus

EU:ssa on annettu yli 60 eri sektorilainsäädäntöä koskeva uusi asetus (EU) 2019/1020 markkinavalvonnasta. Asetuksessa säännellään mm. markkinavalvontaviranomaisen tehtävistä ja yhteistyöstä toistensa kanssa. Asetuksessa korostetaan esimerkiksi verkkokaupan valvontaa muun valvonnan ohella, markkinavalvontaviranomaisten toimien riippumattomuutta, puolueettomuutta sekä toimimista ilman ennakkoasenteita. Viranomaisen on asetuksen mukaisesti tehtävä asianmukaisia tarkastuksia riittävässä laajuudessa (asiakirjatarkastuksia ja tarvittaessa fyysisiä ja laboratoriotarkastuksia) riittävän otoksen perusteella ja priorisoitava resurssinsa ja toimensa tehokkaan markkinavalvonnan varmistamiseksi. Asetusta aletaan soveltaa pääosin 16.7.2021 alkaen. Asetuksen kansallinen täytäntöönpano tulee edellyttämään useiden kansallisten lakien muuttamista vastaamaan EU-asetuksen mukaisia menettelyitä.

4. Valvontaviranomaisten tehtävät

4.1. Toimeenpanotehtävät 

Kemikaalilain mukaisen toiminnan yleinen ohjaus, seuranta ja kehittäminen sekä lain ja sen nojalla annettujen säännösten noudattamista koskevan valvonnan ylin johto ja ohjaus kuuluvat sosiaali- ja terveysministeriölle kemikaaleista terveydelle aiheutuvien ja kemikaalien fysikaalisten vaarojen ja haittojen ehkäisemisen ja torjumisen osalta, sekä ympäristöministeriölle kemikaaleista ympäristölle aiheutuvien vaarojen ja haittojen ehkäisemisen ja torjumisen osalta.

Kasvinsuojeluainelain ja kasvinsuojeluaineasetuksen täytäntöönpanon yleinen ohjaus ja valvonta kuuluvat maa- ja metsätalousministeriölle.

Kosmeettisista valmisteista annetun lain mukaan valvonnan ylin johto ja ohjaus, seuranta ja kehittäminen kuuluvat sosiaali- ja terveysministeriölle.

Neuvonta

Kaikki viranomaiset, joille on laissa annettu tehtäviä, ovat velvollisia antamaan neuvontaa lain ja sen soveltamisalaan kuuluvien muiden säädösten velvoitteista sekä vastaamaan kysymyksiin ja tiedusteluihin (hallintolaki 8 §). Tämän lisäksi kolmessa EU-asetuksessa; REACH-asetus, CLP-asetus ja biosidiasetus, on erikseen säädetty jäsenvaltioille velvoite perustaa neuvontapalveluita erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten auttamiseksi selvittämään kyseisten asetusten mukaiset velvoitteensa. Suomessa  kemikaalineuvontapalvelun järjestämisvelvoite on säädetty Tukesin tehtäväksi. Neuvontapalvelun verkkopalvelu on osoitteissa https://tukes.fi/kemikaalit ja https://tukes.fi/kemikaalineuvonta. Toimivan viranomaisneuvonnan avulla yritykset pystyvät toteuttamaan velvoitteensa paremmin.  

Lupamenettely

Biosideja ja kasvinsuojeluaineita koskee EU-asetuksiin perustuva ennakkohyväksyntä, jonka mukaan markkinoilla tai käytössä ei saa saattaa olla biosideja tai kasvinsuojeluaineita, joilla ei ole lupaa. Suomessa luvat myöntää Tukes. Biosideille on myös mahdollista hakea ns. unionin lupaa, joka haetaan useiden EU-maiden markkinoille yhdellä kertaa. Biosidien osalta lainsäädännön mukainen siirtymäaika on kesken, eivätkä kaikki biosidivalmisteet vielä ole lupamenettelyn piirissä. Yritykset hakevat biosidivalmisteelle hyväksymistä Euroopan kemikaaliviraston ECHA:n biosidivalmisterekisterin R4BP:n kautta.  

Kasvinsuojeluaineiden osalta lupamenettely koskee kaikkia valmisteita, eikä Suomessa saa edes omaan käyttöön maahantuoda, myydä tai käyttää kasvinsuojeluaineita, joilla ei ole Tukesin lupaa. Ainoastaan Tukesin kasvinsuojeluainerekisterissä olevia kasvinsuojeluaineita saa myydä ja käyttää.

REACH-asetuksessa on oma lupamenettely liitteessä XIV mainittujen aineiden käytölle. Näille aineille luvat myöntää EU:n komissio.

Kosmetiikan ja muiden kuin tässä edellä mainittujen kemikaalien myyminen tai muu toimittaminen on pääsääntöisesti yrityksen itsensä vastuulla, eikä erillistä lupamenettelyä ole.

Tässä strategiassa ei käsitellä neuvontaa tai lupamenettelyjä tämän enempää, vaan niistä löytyy lisätietoa Tukesin verkkosivuilta. Toimivan viranomaisneuvonnan avulla yritykset pystyvät toteuttamaan velvoitteensa paremmin.  

4.2. Valvontatehtävät

Kemikaalilain mukaan edellä mainittuja EU-asetuksia valvovat eri viranomaiset niille laissa annetun toimivallan mukaisesti. Lähtökohtana kemikaalilain mukaisessa valvonnan työnjaossa on, että eri viranomaisilla ei ole päällekkäistä toimivaltaa – eli jos valvonta on säädetty yhden viranomaisen tehtäväksi, toisella viranomaisella ei ole toimivaltaa puuttua samaan asiaan. Kemikaalilainsäädäntö on välillä hyvinkin monimutkaista, ja siksi lakiin on säädetty Tukesille toimivalta valvoa kaikkea sitä, mitä ei laissa ole säädetty jonkun toisen viranomaisen tehtäväksi.

Kasvinsuojeluainelain mukaisia valvontatehtäviä hoitaa lukumääräisesti pienempi joukko viranomaisia, mutta osa kemikaalilain nojalla tehtävästä valvonnasta koskee myös kasvinsuojeluaineita (esimerkiksi käyttöturvallisuustiedote, kemikaali-ilmoitus ja varoitusetiketti).

Seuraavassa valvontaviranomaisten tehtäviä erilaisten toimintojen valvonnassa on ryhmitelty toiminnon luonteen mukaan. Tarkka kuvaus kunkin viranomaisen tehtävistä löytyy lakitekstistä.

Maahantuonti

Tulli

Tulli valvoo kemikaalien ja niitä sisältävien esineiden maahantuontia, maastavientiä ja kauttakulkua koskevan Euroopan unionin kemikaalilainsäädännön sekä kemikaalilain biosidivalmisteita koskevien säännösten noudattamista biosidivalmisteiden maahantuonnin, maastaviennin ja kauttakulun yhteydessä. Maahantuonnissa Tullilla on toimivaltaa valvoa kemikaaleja ja kemikaaleilla käsiteltyjä esineitä. REACH-asetuksen liitteessä XVII annettujen rajoitusten noudattamista Tulli valvoo maahantuotavien tuotteiden osalta oman tuoteturvallisuusvalvontansa puitteissa.

Tulli noudattaa valvonnassa tullilainsäädäntöä ja EU:n akkreditointi- ja markkinavalvonta-asetuksessa (EU) 765/2008 (ns. NLF-asetus) säädettyjä ulkorajavalvontaviranomaiselle kuuluvia tehtäviä ja lakia eräiden tuotteiden markkinavalvonnasta (2016/1137), jollei Tullin roolista ole erikseen toisin säädetty muussa kemikaaleihin liittyvässä lainsäädännössä. EU:n uusi markkinavalvonta-asetus 2019/2020 tulee korvaamaan NLF-asetuksen myös ulkorajavalvonnan osalta.

Kosmeettisten valmisteiden valvonnassa Tulli valvoo lain ja EU:n kosmetiikka-asetuksen noudattamista tuotaessa kosmeettisia valmisteita maahan Euroopan unionin ulkopuolelta sekä 12 §:ssä tarkoitetun maastavientikiellon noudattamista. Lisäksi Tulli valvoo EU:n kosmetiikka-asetuksen noudattamista toimitettaessa kosmeettisia valmisteita Suomeen Euroopan unionin jäsenmaista Suomessa tapahtuvan tavaraerän purkamisen ja siihen liittyvän varastoinnin yhteydessä.

Valmistus, jakelu, myynti ja markkinointi

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto

Turvallisuus- ja kemikaaliviraston (Tukes) tehtävänä on kemikaalilain ja sen nojalla annettujen säännösten, REACH-asetuksen, CLP-asetuksen, pesuaineasetuksen ja biosidiasetuksen noudattamisen valvonta sekä POP-asetuksen 3 ja 4 artiklassa ja elohopea-asetuksen 5 ja 8 artiklassa tarkoitettujen tuotantoa ja markkinoille saattamista koskevien kieltojen ja rajoitusten noudattamisen valvonta. Tukes valvoo kaikkien niiden velvoitteiden noudattamista, joille ei kemikaalilaissa ole säädetty toista viranomaista. Käytännössä Tukesille on pyritty keskittämään kemikaalien markkinavalvontaan liittyvät tehtävät. Näitä valvontatehtäviä hoitaa siten vain yksi keskusviranomainen.

Kasvinsuojeluainelain mukaan Tukesin tehtäviin kuuluu vastata kasvinsuojeluaineita koskevan lainsäädännön noudattamisen valvonnasta ja valvonnan järjestämisestä valmistuksen, maahantuonnin, markkinoille saattamisen, markkinoinnin sekä maahantuojien ja jakelijoiden suorittaman käsittelyn ja varastoinnin osalta. Tukesille kuuluu myös muu kasvinsuojeluaineiden valvonta, jota ei ole säädetty Ruokaviraston tehtäväksi.

Kosmeettisten valmisteiden osalta Tukes valvoo valmistusta, markkinoille saattamista ja asettamisesta saataville markkinoilla.

Käytännössä Tukesin tehtäviin kuuluu valvoa, että toiminnanharjoittaja

Tukesin kemikaalivalvontaa kohdennetaan sekä verkkokauppaan että maahantuojiin, tukkukauppoihin, teollisuuteen ja ns. kivijalkamyymälöihin. Verkkokaupan jatkuvasti lisääntyessä sen painoarvo valvonnassa tulee entisestään lisääntymään, jotta toiminnanharjoittajien tasapuolinen toimintaympäristö toteutuu eikä verkkokaupan kautta tule Suomeen vaarallisia ja lainsäädännön vastaisia tuotteita.

Suomen ympäristökeskus

Suomen ympäristökeskus valvoo, että toiminnanharjoittaja

  • tekee ilmoituksen SYKElle, ennen kuin vie kiellettyä tai rajoitettua ja ns. PIC-asetuksen alaista kemikaalia Euroopan talousalueelta pois
  • noudattaa POP-asetuksessa annettuja velvoitteita kemikaalien käytön ja jätehuollon suhteen.
  • noudattaa kansainvälisen kaupan kohteina olevia tiettyjä vaarallisia kemikaaleja ja torjunta-aineita koskevan ilmoitetun ennakkosuostumuksen menettelystä tehdyn Rotterdamin yleissopimuksen (SopS 107/2004) velvoitteita

 

Käyttö ja varastointi

Työsuojeluviranomainen

Työsuojeluviranomaisen tehtävät kemikaalivalvonnassa keskittyvät kemikaalien käytön olosuhteiden valvontaan työpaikoilla. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että aluehallintovirastojen työsuojelun vastuualueet valvovat kemikaalilainsäädännön noudattamista sellaisessa työssä, jossa työnantaja on velvollinen noudattamaan työturvallisuuslakia. Työsuojeluviranomaisen valvonta- ja tarkastustoimintaan sovelletaan työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta annettua lakia (44/2006). Työsuojeluviranomaisen tehtäviin kuuluu varmistaa, että työnantajat ovat huolehtineet työpaikan turvallisuudesta.  

Työolosuhteiden valvonnassa työsuojeluvalvonta varmistaa, että työnantaja noudattaa työolosuhteisiin liittyviä säännöksiä ja työpaikalla on hyvät ja turvalliset työskentelyolosuhteet ja puitteet.  Valvontatyön ohessa työsuojeluhallinto ohjaa, opastaa ja tiedottaa.  

Kemikaalilainsäädännön osalta tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että aluehallintovirastojen työsuojelun vastuualueet työsuojeluvalvonnassaan varmistavat, että työnantaja noudattaa sille kuuluvia velvoitteita ja velvollisuuksia lähtien siitä, että kemiallisista tekijöistä on tehty kirjallinen riskien arviointi ja että työpaikan työterveyshuollon tekemässä työpaikkaselvityksessä on hyödynnetty työnantajan tekemää riskien arviointia.

Työnantajalla tulee olla hallussaan työpaikan vaarojen selvitys ja arviointi, kemiallisten tekijöiden osalta kirjallinen riskien arviointi. Selvitys ja arviointi on tarkistettava olosuhteiden olennaisesti muuttuessa ja se on muutenkin pidettävä ajan tasalla. Jos työnantajalla ei ole riittävää asiantuntemusta työn vaarojen selvittämiseen ja arviointiin, hänen on käytettävä ulkopuolisia asiantuntijoita, esimerkiksi työterveyshuollon asiantuntijoiden ja ammattihenkilöiden käytöstä sekä työpaikkaselvityksestä säädetään työterveyshuoltolaissa.

Tavoitteena on, että työnantajana toimivat yritykset ja laitokset asettavat työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden yhdeksi toimintansa ohjenuoraksi sekä aikaansaada työpaikoilla suunnitelmallisia ja pitkäjänteisiä toimintatapoja, joilla varmistetaan, että työntekijöiden turvallisuuteen ja terveyteen liittyvät vaatimukset täytetään lainsäädännön mukaisesti. Tätä toimintamallia voidaan kutsua turvallisuusjohtamiseksi. Tällöin työnantaja riittävän järjestelmällisesti selvittää ja tunnistaa työstä ja työympäristöstä työntekijän turvallisuudelle ja terveydelle aiheutuvat haitta- ja vaaratekijät. Nämä tekijät on työnantajan poistettava, mikäli mahdollista.

Työnantajan velvollisuutena on rajoittaa työntekijän altistuminen turvallisuutta ja terveellisyyttä haittaaville ja vaarantaville kemiallisille tekijöille niin vähäiseksi, ettei niistä aiheudu vaaraa ja haittaa työntekijän turvallisuudelle ja terveydelle taikka lisääntymisterveydelle.

Riippuen tekijän ominaisuuksista altistumisen rajoittaminen voisi tapahtua eri tavoin. Ensisijaisesti altistumista vähennetään korvaamalla vaarallinen kemiallinen tekijä tai työmenetelmä vähemmän vaarallisella. Jos korvaaminen ei ole mahdollista, altistumista tulee vähentää mahdollisimman vähäiseksi välttämällä päästöjä, poistamalla päästöjä niiden syntyvaiheessa, esimerkiksi eristämällä työvaihe tai ilmanvaihtoratkaisuilla, taikka käyttämällä henkilönsuojaimia tai muita henkilökohtaisia suojelutoimenpiteitä. Työnantaja huolehtii erityisesti myrkytyksen, hapen puutteen tai muun vastaavan vakavan vaaran, kuten syövän, allergisten sairauksien sekä sikiö- ja perimävaurioiden, ehkäisemiseksi tarpeellisista suojelutoimenpiteistä.

Työnantajalla on oltava ajan tasalla oleva kauppanimen mukainen kemikaaliluettelo työpaikalla käytettävistä kemikaaleista. Kemikaaliluettelossa tulee olla muiden tietojen ohessa lisäksi tieto siitä, onko kemikaalista käytettävissä käyttöturvallisuustiedote. Tarvittaessa turvallisen käytön ohjeet kemiallisille tekijöille tulee työnantajan toimesta laatia itse. Kemikaalien käyttöastioiden ja –pakkauksien osalta tulee kiinnittää huomiota siihen, että päällysmerkinnät ovat helposti luettavissa, suomen- ja/tai ruotsinkieliset ja vain kyseistä kemikaalia koskevat.

Jos riskien arviointi osoittaa työpaikalla olevan erityistä tapaturman tai sairastumisen vaaraa, työnantajan tulee huolehtia siitä, että tällaista työtä ei saa tehdä muu kuin työhön pätevä ja työhön henkilökohtaisten edellytystensä puolesta soveltuva työntekijä. Muiden henkilöiden pääsy vaara-alueelle tulisi estää.

Kemikaalilainsäädäntöä kukin viranomainen valvoo omalla toimialallaan.  Työsuojeluviranomaisen tehtävät painottuvat ja kohdentuvat kemikaalien käytön olosuhteita ja työnantajan velvoitteita koskevaan työsuojeluvalvontaan ja sen yhteydessä tehtyihin havaintoihin, siten, että työpaikalla on turvallista tehdä työtä. Velvoitteiden valvonnassa sekä toimivallan käytössä noudatetaan työsuojelun valvonnasta ja työsuojeluyhteistoiminnasta annettua lakia (44/2006). Lähitulevaisuudessa työntekijöiden altistumista kemiallisille tekijöille vähennetään kohdistamalla valvontaa muun muassa sitovien raja-arvojen valvontaan ja niihin työpaikkoihin, joissa käytetään vaarallisia kemikaaleja. REACH-asetuksen valvonnasta työsuojeluviranomainen huolehtii kemikaalilain mukaisesti.  

Työsuojelun valvontalain mukaisesti työsuojeluviranomaisen velvollisuutena on ilmoittaa työsuojeluvalvonnan yhteydessä huomaamistaan epäkohdista ja puutteellisuuksista toimivaltaiselle viranomaiselle, esimerkiksi  kemikaalilainsäädännön vastaisesti laadituista käyttöturvallisuustiedotteista, kemikaalipakkauksista tai muusta kemikaalilakiin tai kemikaalien markkinoille saattamiseen liittyvästä oletetusta selkeästä lainsäädännön vastaisuudesta, tai ympäristövaaraa aiheuttavasta kemikaalin käsittelystä. Kemikaalilainsäädännön osalta tämä tarkoittaa esimerkiksi Tukesia tai, kun kyse on ilmeisestä ympäristövaaraa aiheuttavasta kemikaalin käsittelystä, ELY-keskusta.

 

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ja kunnan ympäristönsuojeluviranomainen

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ja kunnan ympäristönsuojeluviranomainen (ympäristösuojeluviranomaiset) valvovat toiminnanharjoittajien kemikaalien käyttöä (ml. valmistus) ja varastointia ympäristöhaittojen ehkäisemiseksi ja torjumiseksi. Ympäristönsuojeluviranomaiset valvovat toimintaa, johon sovelletaan ympäristösuojelulakia eli toimintaa, josta saattaa aiheutua ympäristön pilaantumisen vaaraa.

Ympäristönsuojelulain 189 §:ssä määritellään mitkä toiminnat kuuluvat ELY-keskuksen ja mitkä kunnan viranomaisen valvottaviksi.

Kemikaalilain 11 §:n nojalla ympäristönsuojeluviranomainen valvoo tiettyjä EU:n kemikaalilainsäädännön ja kemikaalilain mukaisia toiminnanharjoittajan velvollisuuksia. REACH-asetuksen valvontaan kuuluu aineen käytölle määriteltyjen käyttöolosuhteiden ja turvallisuustoimenpiteiden (artiklat 14.6, 37.5 ja 37.6) noudattamisen valvonta eli käytännössä käyttöturvallisuustiedotteessa annettujen ohjeiden noudattamisen valvonta.  Lisäksi REACH-asetuksen valvontaan kuuluu luvanvaraisen aineen käytön valvonta (REACH VII osasto) sekä rajoitetun aineen käytön valvonta. (artikla 67).

Käytännössä kemikaalivalvontaa tehdään erityisesti ympäristönsuojelulain mukaisien lupien tarkastusten yhteydessä. Niissä viranomaisen tehtävä on varmistaa, että toiminnassa noudatetaan ympäristöluvassa annettuja määräyksiä ympäristöriskien arvioinnista, haitallisten aineiden turvallisuusvaatimuksista, päästöjen rajoittamisesta, tarkkailusta ja raportoinnista. Lisäksi tulisi varmistaa, että toiminnassa noudatetaan ympäristönsuojelulaissa säädettyjä yleisiä kemikaaleja koskevia velvollisuuksia. Näitä ovat selvilläolovelvollisuus toiminnassa käytettävien kemikaalien ympäristöriskeistä ja niiden hallinnasta (YSL 6 §), ennaltavarautumisvelvollisuus (YSL 15 §), pilaantumisen torjuntavelvollisuus (YSL 14 §), kemikaaleja koskeva erityinen huolehtimisvelvollisuus (YSL 19 §) ja valintavelvollisuus (YSL 19 §). Valvontaa tehdään lisäksi esimerkiksi toiminnanharjoittajien esittämien suunnitelmien ja ympäristöluvan muuttamisprosessin yhteydessä sekä ilmoitusten perusteella. Ympäristönsuojelulain nojalla ELY-keskukset valvovat myös lukuisia muita kemikaaleja koskevia asetuksia (liite 2).

Ympäristönsuojeluviranomainen valvoo myös POP-asetuksen aineen käyttöä koskevien rajoitusten (artiklat 3 ja 4) noudattamista, elohopea-asetuksen noudattamista sekä biosidivalmisteen hyväksymispäätöksessä biosidivalmisteen käytölle asetettujen ehtojen ja edellytysten noudattamista.

ELY-keskus valvoo kasvinsuojeluaineiden käyttöä ja käytön yhteydessä tapahtuvaa kasvinsuojeluaineiden käsittelyä ja varastointia esimerkiksi maatiloilla ja kasvihuoneissa. Ruokavirasto ohjaa valvontaa. ELY-keskus valvoo myös kasvinsuojeluaineiden lentolevitystä kasvinsuojeluainelain 22 §:n nojalla.

 

Puolustusvoimat

Puolustusvoimat valvoo kemikaalilain ja Euroopan unionin kemikaalilainsäädännön noudattamista puolustusvoimien sotilaallisessa toiminnassa ja sen harjoittelussa, maanpuolustuksen kannalta erityissuojattavissa kohteissa sekä kriisinhallintatehtävissä.

Kohteissa, jotka eivät ole em. erityissuojattavia kohteita, valvontatehtävät suoritetaan muiden valvontaviranomaisten toimesta kemikaalilain mukaisesti.

 

Ruokavirasto

Ruokavirasto vastaa kasvinsuojeluaineiden käytön ja käytön yhteydessä tapahtuvan käsittelyn ja varastoinnin valvonnasta ohjaamalla elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksia niiden tekemässä käytön valvonnassa. ELY-keskusten ja Ruokaviraston tehtäviin kuuluu myös maatalouden tukiin liittyvää valvontaa. Tukien täysimääräisen myöntämisen edellytyksenä on mm. se, että viljelijä on käyttänyt vain hyväksyttyjä kasvinsuojeluaineita. Viljelijän rikkoessa kasvinsuojeluaineiden täydentäviä ehtoja, tukia vähennetään. Lisäksi ympäristökorvauksen perustasossa on kasvinsuojeluaineisiin liittyviä vaatimuksia ja myös ympäristökorvausta vähennetään, jos viljelijä rikkoo vähimmäisvaatimuksia. Ruokavirasto ja Tukes tekevät yhteistyössä vuosittaisen valvontaohjelman kasvinsuojeluaineiden myynnin ja käytön valvontaan.

 

5. Valvontakeinot

Laeissa on annettu valvontaviranomaiselle keinot varmistaa, että yritykset noudattavat lainsäädännön velvoitteita. Kemikaalilain valvonnassa Tukes, Suomen ympäristökeskus, ELY-keskus ja kunnan ympäristönsuojeluviranomainen noudattavat kemikaalilaissa olevia valvontakeinoja. Tullivalvonnassa noudatetaan tullilainsäädäntöä ja EU:n akkreditointi- ja markkinavalvonta-asetusta EU 765/2008 sekä lakia eräiden tuotteiden markkinavalvonnasta 2016/1137 siltä osin kuin Tullin valvontakeinoista ei säädetä muussa lainsäädännössä. Työsuojeluviranomaisen valvonta- ja tarkastustoimintaan sovelletaan työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta annettua lakia (44/2006).

Laeissa annetaan valvontaviranomaiselle oikeus tehdä tarkastuksia, saada tietoja, vaihtaa tietoja toisten valvontaviranomaisten kanssa ja antaa toiminnanharjoittajaa velvoittavia päätöksiä. Kukin valvontaviranomainen soveltaa näitä laissa annettuja keinoja oman viranomaisen määrittelemillä tavoilla. Yleisesti ottaen viranomaistoiminnassa voi tulla kyseeseen esimerkiksi:


Kielto tai määräys

Jos tuotteessa tai toiminnassa on turvallisuuspuutteita tai tuote tai toiminta on muuten sitä koskevien vaatimusten vastaista, valvontaviranomainen voi antaa yritykselle tuotetta tai toimintaa koskevan kieltopäätöksen. Viranomainen voi myös määrätä yrityksen lopettamaan tuotteiden toimittamisen eteenpäin toimitusketjussa, tai määrätä yrityksen korjaamaan tuotteen tai toiminnan lainsäädännön vaatimusten mukaiseksi tai toteuttamaan tiettyjä toimenpiteitä, kuten laatimaan lainsäädännön edellyttämiä asiakirjoja.

 

Markkinoilta poisto

Jos tuotteessa on huomattavia turvallisuuspuutteita tai tuote on muuten merkittävästi sitä koskevien vaatimusten vastainen, Tukes voi määrätä, että tuote poistetaan markkinoilta.

Markkinoilta poisto tarkoittaa sitä, että yrityksen pitää:

  • lopettaa tuotteen myynti tai muu luovuttaminen
  • ryhtyä nopeisiin toimenpiteisiin, joilla jälleenmyyjillä olevat tuotteet saadaan kerätyksi pois.

 

Palautusmenettely

Jos tuotteessa on vakavia turvallisuuspuutteita, jotka aiheuttavat haittaa terveydelle, omaisuudelle tai ympäristölle, Tukes voi antaa määräyksen tuotteen palautusmenettelystä.

Palautusmenettely, eli takaisinveto, tarkoittaa sitä, että yrityksen pitää tuotteen markkinoilta poistamisen lisäksi myös:

  • ryhtyä toimenpiteisiin vaatimustenvastaisten tuotteiden keräämiseksi takaisin kuluttajilta tai muilta loppukäyttäjiltä
  • tiedottaa kuluttajille ja muille loppukäyttäjille tuotteen aiheuttamasta vaarasta ja pyytää kuluttajia ja loppukäyttäjiä palauttamaan tuote. Tiedottamisen on oltava mahdollisimman kattavaa ja suunnattava siten, että tieto tavoittaa mahdollisimman monet sellaiset kuluttajat, joilla on tuote hallussaan.

Edellä mainittuja viranomaispäätöksiä tehtäessä valvontaviranomaisella on mahdollisuus myös asettaa päätöksen tehosteeksi uhkasakko tai teettämisuhka. Uhkasakko ei ole rangaistus vaan sen tarkoitus on varmistaa, että päätöstä noudatetaan. Uhkasakko voidaan määrätä maksuun vasta sitten, jos toiminnanharjoittaja ei toteuta päätöksessä asetettuja vaatimuksia. Teettämisuhka tarkoittaa, että mikäli toiminnanharjoittaja ei toteuta päätöksessä vaadittavia toimia itse, viranomainen voi tehdä toimet omalla kustannuksellaan, ja periä toiminnanharjoittajalta kulut jälkeenpäin.

Valvontaviranomainen voi tehdä myös tutkintapyynnön poliisille, mikäli toiminnanharjoittaja on rikkonut sellaisia velvoitteita, jotka on laissa sisällytetty rangaistussäännöksiin. Kemikaalilain ja kosmetiikkalain valvonnassa tutkintapyynnön tekeminen on jätetty valvontaviranomaisen omaan harkintaan. Kasvinsuojeluainelaissa on säädetty, että Tukes tai Ruokavirasto tekee rikosilmoituksen epäillystä kasvinsuojeluainerikkomuksesta, ellei kyseistä rikkomusta ole kokonaisuutena pidettävä ilmeisen vähäisenä.

Kemikaalivalvonnassa lähtökohtana on, että toiminnanharjoittajia neuvotaan lainsäädännön velvoitteiden noudattamisessa, ja valvontaviranomainen pyrkii ohjaamaan toiminnanharjoittajaa toimimaan lainsäädännön mukaisesti. Yritykselle annetaan velvoittava ja valituskelpoinen päätös pääsääntöisesti silloin, kun

  • kyseinen lainsäädännön vastainen tilanne aiheuttaa riskiä terveydelle tai ympäristölle, tai haittaa yritysten tasapuoliselle toimintaympäristölle (level playing field)
  • toiminnanharjoittaja ei lähde korjaamaan lainsäädännön vastaista tilannetta ripeästi ja oma-aloitteisesti saatuaan siitä viranomaiselta tiedon.

6. Yhteistyö ja viestintä

6.1 ECHAn valvontafoorumi

Euroopan kemikaaliviraston (ECHA) valvontafoorumi (Forum) on REACH-, CLP- ja PIC-asetusten valvonnasta EU:ssa, Norjassa, Islannissa ja Liechtensteinissa vastaavien viranomaisten verkosto. Valvontafoorumin yhteyteen perustettiin vuonna 2017 biosidiasetuksen (BPR) täytäntöönpanon valvontaa koskevien tietojenvaihdon foorumi (BPRS)-alaryhmä). Valvontafoorumin ja sen biosidiryhmän tehtävänä on varmistaa näiden EU-asetusten valvontaa koordinoidusti ja yhdenmukaisesti. Valvontafoorumin tehtäviin on lisätty myös EU:n POP-asetuksen mukaisen valvonnan tietojenvaihtoon liittyvä tehtävä. Valvontafoorumi on perustettu ja sen tehtävistä on säädetty EU-asetuksilla.

Suomen edustaja ja varaedustaja sekä biosidiryhmän jäsen ovat tällä hetkellä kaikki Tukesista. Suomen kemikaalivalvontaviranomaiset osallistuvat Valvontafoorumissa koordinoituihin valvontahankkeisiin kukin oman toimivaltansa puitteissa. Valvontafoorumissa on ns. REF-hankkeita (lyhenne tulee sanoista REACH-EN-FORCE), joihin lähtökohtaisesti kaikki jäsenmaat osallistuvat jollain tavalla. Lisäksi Valvontafoorumi koordinoi ns. pilottihankkeita, joiden tarkoituksena on edistää EU-laajuista valvontaa ja selvittää valvonnan parhaita käytäntöjä. Valvontahankkeiden loppuraportit tulevat Valvontafoorumin verkkosivuille.

Suomi hyötyy valvontafoorumin työstä. Valvontafoorumin puitteissa sovitut valvontahankkeet tuovat vaikuttavuutta koko EU-alueen valvontaan, ja velvoitteita tutuiksi yrityksille. Valvontahankkeisiin luodaan yhteisen toimintaohjeet, joiden mukaisesti myös raportoidaan Valvontafoorumille, ja saadaan sitä kautta yhdenmukaista tietoa eri maissa tehdyn valvonnan tuloksista. Valvontafoorumin työssä pohditaan myös yhteisiä tulkintoja joskus monimutkaisiin REACH-, CLP- tai biosidiasetuksen säännöksiin. On tärkeää erityisesti valvottavien toimijoiden kannalta, että valvontaviranomainen tulkitsee vaatimuksia mahdollisimman samalla tavalla kaikissa asetusta soveltavissa maissa.

Toisaalta Valvontafoorumin työ vie paljon resursseja, ja kansallisesti on pakko priorisoida osallistumisen tapoja.

6.2 Komission työryhmä kasvinsuojeluaineiden valvonnasta

Kasvinsuojeluaineiden valvontaviranomaisten yhteistyön edistämiseksi on perustettu erillinen, komission vetämä työryhmä. Myös tämän ryhmän tarkoituksena on edistää asetuksen yhdenmukaisia tulkintoja ja valvonnan tehokkuutta. Ryhmässä on mm. sovittu näytteenottoon liittyvistä määrällisistä tavoitteista, jotta markkinoilla olevien kasvinsuojeluaineiden lainsäädännön mukaisuudesta saataisiin tietoja EU-laajuisesti. Suomen edustaja komission kasvinsuojeluaineiden valvontatyöryhmässä on Tukesista.

6.3 Komission työryhmä kosmeettisten valmisteiden valvonnasta

Komissio koordinoi EU-maiden kosmetiikkavalvontaviranomaisten verkostoa ns. ”PEMSAC”, jonka kokouksia on noin 2 kertaa vuodessa. Ryhmässä käydään läpi kosmetiikkalainsäädännön muutoksia ja muutostarpeita, ja pyritään löytämään yhteisiä tulkintoja EU:n kosmetiikka-asetuksen velvoitteista. Suomesta työryhmään osallistuu Tukesin edustaja.                       

6.4 Tietojärjestelmät

Komissio ylläpitää tuotteita koskevan valvonnan tietokantaa, ns. ICSMS-järjestelmää, jonne jäsenmaiden valvontaviranomaiset tallentavat tietoja EU-alueella valvotuista tuotteista ja niiden puutteista. Suomessa Tukes käyttää ICSMS-järjestelmää, mutta kemikaalituotteita sinne on alettu tallentaa vasta vuoden 2019 alusta. Järjestelmässä on myös menettelyt tuotevalvontatapausten siirtoon jäsenmaiden tuotevalvontaviranomaisten kesken.

Kansallinen kemikaalitiedon ilmoitusjärjestelmä KemiDigi on otettu käyttöön vuoden 2019 alussa. Vaarallisia kemikaaleja käsittelevät, valmistavat ja maahantuovat yritykset tekevät kemikaaleista ilmoituksia useille eri viranomaiselle. KemiDigi-järjestelmän käyttöönoton jälkeen vaarallisia kemikaaleja käsittelevät ja maahantuovat yritykset tallentavat itse tiedot kemikaaleista KemiDigiin, missä ne ovat kaikkien tietoja tarvitsevien viranomaisten hyödynnettävissä. Kansallinen kemikaalituoterekisteri on nyt myös osa KemiDigi-järjestelmää. KemiDigin käyttö mahdollistaa valvontaviranomaisille aiempaa paremman pääsyn kemikaaleja koskevan tiedon äärelle, ja sen toimivuus ja käytettävyys on olennaisen tärkeää. KemiDigin jatkokehityksessä on tarpeen selvittää myös mahdollisuudet järjestelmän käyttämiseen valvontaviranomaisten yhteisenä työkaluna valvontatiedon vaihtamiseen. 

Tukesilla on käytössään myös ECHAn tietojärjestelmä Interact Portal, jolla valvontaviranomainen saa ja voi jakaa esim. valvontaan liittyvää salassa pidettävää tietoa.

EU:n komission hallinnoima kosmetiikan ilmoitusportaali CPNP on valvontaviranomaisten eli Tullin ja Tukesin sekä lisäksi Myrkytystietokeskuksen käytössä. Portaalissa on oltava ilmoitus kaikista EU:n markkinoilla olevista kosmeettisista valmisteista.

6.5. Kansallinen yhteistyö

Tukes koordinoi yhteistyöverkostoa, jonka tarkoituksena on edistää viranomaisten välistä yhteistyötä kemikaalilain ja kasvinsuojeluaineista annetun lain mukaisessa valvonnassa. Verkoston tehtävänä on jakaa tietoa valvonnan ajankohtaisista asioista sekä valvonnan suunnittelusta ja tuloksista. Verkoston puitteissa voidaan tehdä yhteistyötä valvontahankkeissa tai yksittäisissä valvontatapauksissa ja EU-raportoinnissa. Lisäksi verkosto toimii Euroopan kemikaaliviraston ECHAn valvontafoorumin asioiden tiedotuskanavana valvontaviranomaisille ja tarvittaessa yhteisiin valvontahankkeisiin osallistumisen koordinaatioryhmänä. Verkostossa on tällä hetkellä edustettuina Tukes (verkoston koollekutsuja ja vetäjä), maa- ja metsätalousministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, ympäristöministeriö, aluehallintoviraston työsuojeluvastuualue, Puolustusvoimat, Suomen ympäristökeskus, ELY-keskukset, Tulli ja Tullilaboratorio. Fimea ja Ruokavirasto kutsutaan mukaan toimintaan.

Viranomaiset voivat jakaa myös salassa pidettävää tietoa keskenään, jos se on valvonnan kannalta tarpeellista. Yksittäisissä valvontatapauksissa esimerkiksi työsuojelu- tai ympäristönsuojeluviranomainen voi siirtää Tukesin käsiteltäväksi valvontakäynnillä esille tulleen puutteen vaarallisen kemikaalin merkinnöissä, käyttöturvallisuustiedotteen toimittamisessa tai rajoitetun kemikaalin myymisessä. Ilmoitukset muilta viranomaisilta on toivottu lähetettävän postilaatikkoon kemikaalivalvonta (at) tukes.fi. Yritykset ja kuluttajat voivat tehdä Tukesille ilmoituksen mahdollisesti lainsäädännön vastaisesta tuotteesta Tukes.fi-palvelun etusivulta löytyvällä lomakkeella.

Kemikaalien käyttöön ja varastointiin, riskinhallintakeinoihin, päästöihin ja valvontaan liittyviä kysymyksiä käsitellään noin neljä kertaa vuodessa ELY-keskusten ympäristönsuojeluvalvojista, aluehallintoviraston ympäristölupaviranomaisista ja ympäristöministeriön virkamiehistä koostuvassa KEHYS-ryhmässä.

Kemikaalineuvottelukunta on sosiaali- ja terveysministeriön koordinoima yhteistyöelin, jossa on kemikaalilain mukaisten viranomaisten lisäksi teollisuuden, kaupan ja työntekijöiden edunvalvontajärjestöjen edustajat sekä tutkimuslaitosten ja kansalaisjärjestöjen edustajia. Neuvottelukunnalla on lisäksi 3 jaostoa; biosidijaosto, kansainvälisten asioiden jaosto sekä tuotejaosto, joissa myös valvontaan liittyviä asioita voidaan tuoda esille.   

6.6 Kansallinen kemikaaliohjelma ja kemikaaliviestintäsuunnitelma

Suomessa on valmisteltu kansallinen kemikaaliohjelma vuonna 2012, ja se on päivitetty vuosina 2016 ja 2017. Ohjelmassa kuvataan Suomen kannalta keskeisiä kemikaaliturvallisuuden tavoitteita ja toimenpiteitä niiden saavuttamiseksi. Yksi tavoite ohjelmassa oli valmistella kansallinen kemikaaliviestintäsuunnitelma. Vuosien 2018 – 2020 kemikaaliviestintäsuunnitelma asettaa tavoitteeksi mm.

  • edistää kemikaaliasioista vastaavien useiden eri viranomaisten ja tutkimuslaitosten viestintäyhteistyötä
  • toteuttaa mahdollisimman tehokasta viestintää ja yhdistää niukkoja resursseja
  • tunnistaa riskiperusteisesti tärkeimmät kohderyhmät ja kohderyhmäkohtaiset viestinnän tavoitteet ja määritellä viestinnän yhteiset pääviestit
  • tunnistaa ajankohtaisia viestintäaiheita ja varmistaa tiedonvaihto näistä viranomaisten ja tutkimuslaitosten kesken

Näihin tavoitteisiin on tarpeen pyrkiä myös kemikaalivalvonnan kohdentamisen kehittämisessä. Kemikaaliohjelman mukaista valvontaviranomaisten käytännön yhteistyötä on tarpeen edistää riskiperusteisesti kemikaalien aiheuttamien ongelmien havaitsemiseksi ja niiden ratkaisemiseksi viranomaisyhteistyönä.

6.7 Julkiset tiedot valvonnasta

Tukes julkaisee julkisia tietoja valvonnasta mm. markkinavalvontarekisterissä ja vuoden 2019 alusta alkaen myös komission ICSMS-järjestelmässä. Tukesin vuosittainen kemikaalivalvontasuunnitelma julkaistaan Tukesin verkkosivuilla. Euroopan komissio julkaisee EU-maiden valvontaviranomaisten ilmoittamia tietoja vakavaa vaaraa aiheuttavista tuotteista viikoittain (Safety Gate-tietokanta).

Kasvinsuojeluaineiden valvonnasta toimitetaan vuosittaiset raportit EU:n komissiolle. Lisäksi kasvinsuojeluaineiden valvonta on osa ns. VASU-raportteja, joissa kuvataan koko elintarvikeketjun valvontaa. Lisätietoa.

Kemikaalivalvonnasta ja sen tuloksista viestitään myös muilla keinoin, mm. sosiaalisen median kanavissa.  

Viranomaisten yhteistyö on olennaisen tärkeää myös viestinnässä. Virastojen yhteisillä viestintäkampanjoilla on voitu tehokkaasti varoittaa väestöä vaarallisista tuotteista, ja ohjata yrityksiä soveltamaan oikeaa säädöstä eri lainsäädäntöjen rajapinnoilla olevien tuotteiden kanssa. 

7. Strategiset painopisteet kemikaalivalvonnassa ja valvonnan kehittämisessä

Euroopan kemikaaliviraston Valvontafoorumi on julkaissut 5-vuotisen toimintaohjelman Forum Work Programme 2019 – 2023. Ohjelmassa kuvataan seuraavia kemikaalivalvonnan prioriteetteja EU:ssa vuosille 2019 – 2023:

  • EU-maahantuonnin valvonta ja yhteistyö Tullin kanssa
  • verkkokaupan valvonta
  • EU-maiden valvontaviranomaisten välinen yhteistyö rajat ylittävien valvontatapausten hoitamisessa
  • REACH-rekisteröintien valvonta ja uusien riskinvähennyskeinojen valvonta (esim. luvat, uudet rajoitukset)
  • CLP-asetuksen mukaisten luokitusten, merkintöjen ja lapsiturvallisten sulkimien valvonta sekä myrkytystietokeskuksille toimitettavien uusien tietojen valvonta 2020 alkaen.
  • biosiditehoaineiden valvonta biosidivalmisteista sekä
  • EU-laajuisten valvontahankkeiden toteuttaminen ja yhteistyö muiden valvontaviranomaisten kanssa

Näiden prioriteettien mukaisesti toimimalla valvontaviranomaisilla on edelleen valtava määrä yrityksiä ja tuotteita, joihin olisi kohdistettava valvontaa priorisoidusti. Kansallisesti on tarpeen edelleen tarkentaa valvonnan kohdistamista. 

Valvontatoimia on suunnattava sinne, missä hyöty viranomaisen panoksesta on suurin. Kohdennetaan valvontaa siten ensisijaisesti eniten riskiä aiheuttaviin kemikaaleihin, esineisiin ja toimintaan.

Riskiperusteisuuden määrittely ja käytännön soveltaminen on haastavaa tilanteessa, jossa tehtävää on huomattavasti enemmän kuin resursseja. Tutkimustiedon lisääntyessä näkemys erilaisten riskien prioriteeteista ja viranomaisen reagointitarpeesta myös muuttuu. Valvontatoimien kohdistaminen riskin mukaan on haastavaa, mutta välttämätöntä.

Lähtökohtaisesti riski muodostuu kemikaalin vaaraominaisuudesta ja ihmisen tai ympäristön altistumisesta tälle kemikaalille. CMR-aineet (syöpää aiheuttavat, sukusolujen perimää vaurioittavat ja lisääntymiselle vaaralliset aineet) ja PBT-aineet (ympäristössä pysyvät, kertyvät ja myrkylliset aineet) ovat lainsäädännössä monella tapaa rajoitettuja, ja näiden rajoitusten ja käytön edellytysten valvonta on lähtökohtaisesti riskiperusteista valvontaa. Myös akuutisti myrkylliset, herkistävät ja syövyttävät aineet aiheuttavat suurta riskiä, jos esimerkiksi niiden luokitus, merkinnät, pakkaaminen tai käyttö on lainsäädännön velvoitteiden vastaista.  

Lisätään yhteistyötä riskiperusteisesti tärkeimpien valvontakohteiden tunnistamiseksi Suomessa kemikaalivalvontaa tekevät viranomaiset ovat itsenäisiä toimijoita, joiden valvontaprioriteetit ja vuosisuunnitelmat valmistellaan kunkin viranomaisen sisäisessä toiminnassa. Viranomaisten resurssit ovat myös varsin rajalliset suhteessa valvottavaan toimintaan. Lisäksi osa lainsäädännön vastaisesta toiminnasta aiheuttaa muita suuremman riskin terveydelle, ympäristölle tai tasapuoliselle kilpailulle. Kemikaalivalvontaviranomaisten yhteistyöverkoston tarkoituksena on jakaa tietoa erilaisista valvontahankkeista ja valvonnan kohdentamisesta. On tarpeen kuitenkin pohtia, voisiko hankkeita suunnitella ja toteuttaa enemmän yhdessä, ja olisiko mahdollista kehittää yhteistyötä nykyisestä tiiviimmäksi. Viranomaisten välinen hyvä yhteistyö mahdollistaa myös esimerkiksi tuotteiden etämyynnin tehokkaan valvonnan, jotta vaarallisten ja laittomien tuotteiden myyntiä voidaan rajoittaa ja viestiä kansalaisille laittomien tuotteiden aiheuttamista riskeistä.

Kansalliseen kemikaaliohjelmaan (KELO) on kirjattu toimenpidesuosituksia, jotka tulee ottaa huomioon myös valvonnan painopisteiden valinnassa. KELOn tavoitteena 3.2 on kirjattu, että Parannetaan valvontaviranomaisten yhteistyötä työsuojelussa ja ympäristönsuojelussa ja kohdennetaan valvontaa riskiperusteisesti kemikaalien aiheuttamien ongelmien havaitsemiseksi ja niiden ratkaisemiseksi yrityksissä. Lisäksi tavoitteen 2 alla on seuraavia kemikaalialtistumiseen liittyviä suosituksia:

  • KELO tavoite 2.1; Selvitetään väestön kemikaalialtistumista
  • KELO tavoite 2.2; Selvitetään altistumista työpaikoilla
  • KELO tavoite 2.3; Tehostetaan haitallisten aineiden ympäristöseurantoja- ja kartoituksia
  • KELO tavoite 2.4; Tehostetaan haitallisten aineiden päästöjen ja niiden vaikutuksen tarkkailua

 

Valvonnan riskiperusteista kohdentamista ja valvontaviranomaisten välistä tiiviimpää valvontayhteistyötä tukemaan katsotaan tarpeelliseksi perustaa kansallinen asiantuntijaryhmä (Riskiryhmä). Ryhmä voisi toimia samalla asiantuntijaryhmänä erilaisissa kemikaalien riskiarviointiasioissa. Ryhmä koostuisi kemikaaliviranomaisten lisäksi tutkimuslaitosten (THL, TTL ja SYKE) asiantuntijoista. Ryhmä kokoontuisi muutaman kerran vuodessa Tukesin koollekutsumana. Ryhmä toimisi yhdyshenkilöverkostona viranomaisten ja tutkimuslaitosten yhteistyön ja tiedonvaihdon edistämisessä.

8. Johtopäätökset ja strategian päivitys

Tämä kemikaalivalvontastrategia on valmisteltu osana kansallisen kemikaalivalvontaviranomaisten yhteistyöverkoston toimintaa. Suomessa viranomaisilla on hyvät yhteistyösuhteet ja helppo keskusteluyhteys. Yhteisten valvontaa koskevien prioriteettien luominen on silti aikaa vievää ja vaatii panostusta. Tämä valvontastrategia on valvontaviranomaisten yhteinen näkemys nykyisestä tilanteesta: kuka valvoo, mitä valvoo, miten valvoo, ja miten viranomaiset viestivät sekä toimivat yhteistyössä.

Strategiaa on tarpeen päivittää säännöllisesti. Lakiin ja EU-sääntelyyn tehtävät muutokset vaativat tarkastelua myös tämän strategian päivittämisen osalta. Viranomaisten yhteistyömahdollisuudet saattavat parantua, kun kemikaalitiedon toimittamiseen tarkoitettu uusi järjestelmä KemiDigi on kokonaan käytössä. Myös kansallisen riskiryhmän perustamisella voi olla merkittävää vaikutusta yhteisten valvontaprioriteettien syntymiseen.

 

Liite 1 Linkkejä valvontaan liittyvään lisätietoon

Tukesin kemikaalivalvontaohjelma 2020

Ympäristövalvonnan ohje

REACH-valvontaopas ympäristönsuojeluviranomaiselle

ELY-keskusten valvontaohjelmat

 

Liite 2 Kemikaaleja koskevia muita säädöksiä

Tuotteet ja jätteet

Laki räjähteiden lähtöaineiden markkinoille saattamisesta ja käytöstä (73/2021).  Poliisi ja Tukes valvovat

Laki vaarallisista aineista sähkö- ja elektroniikkalaitteissa (387/2013) ja YM asetus (419/2013). Tukes valvoo

Laki jalometallituotteista (1029/2000) ja valtioneuvoston asetus jalometallistuotteista (1148/2000). Tukes valvoo

Jätelaki (646/2011). Ympäristönsuojeluviranomainen valvoo

Valtioneuvoston asetus jätteen polttamisesta (151/2013). Ympäristönsuojeluviranomainen valvoo

Valtioneuvoston asetus romuajoneuvoista sekä vaarallisten aineiden käytön rajoittamisesta ajoneuvoissa (123/2015). Ympäristönsuojeluviranomainen valvoo

Valtioneuvoston asetus PCB-laitteistojen käytön rajoittamisesta ja PCB-jätteen käsittelystä (958/2016). Ympäristönsuojeluviranomainen valvoo

VN asetus pakkauksista ja pakkausjätteistä (518/2014). Tukes ja ympäristönsuojeluviranomainen valvovat

VN asetus paristoista ja akuista (520/2014). Tukes valvoo

VN asetus sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta (519/2014). Tukes valvoo

Asetus grillihiilien sytytysnesteistä (947/1973). Tukes valvoo

EU:n rakennustuoteasetus (EU) N:o 305/2011. Tukes valvoo

Laki lelujen turvallisuudesta (1154/2011). Tukes valvoo

Huumausainelaki (373/2008). Fimea valvoo

EU:n huumausaineiden lähtöaineita koskevat säädökset: (EY) N:o 273/2004, (EY) N:o 111/2005, (EU) 2015/1011, (EU) 2015/1013. Fimean sivuilla huumausaineiden valvonnasta

 

Vaarallisten kemikaalien teollinen käsittely ja varastointi

  • Laki vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta (390/2005)
  • Valtioneuvoston asetus vaarallisten kemikaalien käsittelyn ja varastoinnin valvonnasta (685/2015)
  • Valtioneuvoston asetus vaarallisten kemikaalien teollisen käsittelyn ja varastoinnin turvallisuusvaatimuksista (856/2012)
  • Asetus vaarallisten kemikaalien teollisesta käsittelystä ja varastoinnista (pääosin kumottu, 8 luku jätetty voimaan) (59/1999)
  • Asetus vaarallisten kemikaalien teollisesta käsittelystä ja varastoinnista puolustusvoimissa (78/1996)
  • Valtioneuvoston päätös vaarallisia aineita sisältävistä säiliöistä ja niiden merkinnöistä (421/1989)
  • Kauppa- ja teollisuusministeriön päätös palavista nesteistä (313/1985)
  • Kauppa- ja teollisuusministeriön päätös vaarallisten kemikaalien käsittelystä ja varastoinnista jakeluasemalla (415/1998)
  • Kauppa- ja teollisuusministeriön päätös bensiinin käsittelystä ja varastoinnista (181/2000)
  • Valtioneuvoston päätös bensiinin varastoinnista ja jakelusta aiheutuvien haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöjen rajoittamisesta (468/1996)
  • Valtioneuvoston asetus räjähteiden valmistuksen, käsittelyn ja varastoinnin turvallisuusvaatimuksista (1101/2015)
  • Valtioneuvoston asetus räjähteiden valmistuksen ja varastoinnin valvonnasta (819/2015)
  • Laki räjähteiden vaatimustenmukaisuudesta (1140/2016)
  • Valtioneuvoston asetus räjähteiden vaatimustenmukaisuudesta (1440/2016)
  • Asetus rajavartiolaitoksen ja poliisin räjähdysvaarallisista aineista (731/1983)
  • Asetus puolustusvoimien räjähteistä (648/1996)
  • Puolustusministeriön asetus sotilasräjähteistä (772/2009)
  • Laki pyroteknisten tuotteiden vaatimustenmukaisuudesta (180/2015)
  • Valtioneuvoston asetus räjäytys- ja louhintatyön turvallisuudesta (644/2011)
  • Valtioneuvoston päätös viranomaisten yhteistoiminnasta räjähdysainetarkastusten suorittamisessa (280/1978)
  • Valtioneuvoston asetus pyroteknisten tuotteiden vaatimustenmukaisuudesta (719/2015)

 

Ilmansuojelu

  • Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 517/2014 fluoratuista kasvihuonekaasuista ja asetuksen (EY) N:o 842/2006 kumoamisesta (F-kaasuasetus). Ympäristönsuojeluviranomainen valvoo
  • Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1005/2009 otsonikerrosta heikentävistä aineista (Otsoniasetus). Ympäristönsuojeluviranomainen valvoo
  • Valtioneuvoston asetus fluorattuja kasvihuonekaasuja tai otsonikerrosta heikentäviä aineista sisältävien laitteiden käsittelijän pätevyysvaatimuksista (766/2016). Ympäristönsuojeluviranomainen valvoo
  • Valtioneuvoston asetus eräiden orgaanisia liuottimia käyttävien toimintojen ja laitosten ilmaan johdettavien päästöjen rajoittamisesta (64/2015) (Laitos-VOC). Ympäristönsuojeluviranomainen valvoo
  • Valtioneuvoston asetus orgaanisten liuottimien käytöstä eräissä maaleissa ja lakoissa sekä ajoneuvojen korjausmaalaustuotteissa aiheutuvien haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöjen rajoittamisesta (837/2005) (Tuote-VOC); Tukes vastaa valvonnan järjestämisestä. Ympäristönsuojeluviranomainen valvoo
  • Valtioneuvoston asetus ilmanlaadusta (79/2017). Ympäristönsuojeluviranomainen valvoo
  • Valtioneuvoston asetus ilmassa olevasta arseenista, kadmiumista, elohopeasta, nikkelistä ja polysyklisistä aromaattisista hiilivedyistä (113/2017). Ympäristönsuojeluviranomainen valvoo
  • Valtioneuvoston asetus bensiinihöyryjen talteenotosta jakeluasemilla (1085/2011). Ympäristönsuojeluviranomainen valvoo
     

Vesiensuojelu

  • Valtioneuvoston asetus vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista (1022/2006). Ympäristönsuojeluviranomainen valvoo
  • Valtioneuvoston asetus yhdyskuntajätevesistä (888/2006). Ympäristönsuojeluviranomainen valvoo
  • Merenkulun ympäristönsuojelulaki (1672/2009). Ympäristönsuojeluviranomainen valvoo
     

Maaperänsuojelu

  • Valtioneuvoston asetus maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista (214/2007). Ympäristönsuojeluviranomainen valvoo
  • Valtioneuvoston asetus eräiden jätteiden hyödyntämisestä maarakentamisessa (843/2017). Ympäristönsuojeluviranomainen valvoo

 

Muita

  • Maankäyttö- ja rakennuslaki (132/1999) ja sen nojalla annetut asetukset (rakennuskohteen terveellisyyteen liittyvissä asetuksissa on raja-arvoja tiettyjen aineiden päästöille)
  • Sosiaali- ja terveysministeriön asetus asunnon ja muun oleskelutilan terveydellisistä olosuhteista sekä ulkopuolisten asiantuntijoiden pätevyysvaatimuksista (asumisterveysasetus) (545/2015)
  • Sosiaali- ja terveysministeriön asetus talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista (talousvesiasetus) (683/2017)

 

Euroopan kemikaaliviraston ECHAn puitteissa toimiva valvontafoorumi on julkaissut ohjeen Strategies and minimum criteria for enforcement of Chemical Regulations. Ohjeessa kuvataan yleisesti kemikaalivalvonnan kansallisen järjestämisen strategiaa ja eräiden EU-asetusten valvonnan priorisointia tiettyihin artikloihin.

Sivun alkuun