Blogi: Kuluttajaturvallisuuslaki ei kiellä latujen tekemistä
Kuluttajaturvallisuuslaki, kuluttajapalvelut ja kansalaisten omatoiminen aktiivisuus nousevat silloin tällöin esille mediassa ja julkisessa keskustelussa. Milloin asukkaat tekevät latuja hiihdettäväksi ja auraavat jäälle luistelureittejä tai pyöräharrastajat rakentavat ratoja maastoon. Aiheeseen liittyvästä uutisoinnista ja muusta keskustelusta saattaa joskus muodostua osin väärä kuva kuluttajaturvallisuuslain sisällöstä ja soveltamisalasta. Toisaalta on hyvä, että turvallisuus- ja vastuukysymyksistä keskustellaan – näkyvyys parantaa asian tunnettuutta.
Kuluttajaturvallisuuslaki (920/2011) on luonteeltaan yleinen ja laaja. Se koskee kaikkia kulutustavaroita ja kuluttajapalveluita, joille ei ole erityislainsäädäntöä tai tarkempia turvallisuusvaatimuksia. Tyypillisiä soveltamisalaan kuuluvia palveluita ovat erilaiset kuluttajille tarjottavat vapaa-ajan palvelut ja hyvinvointipalvelut.
Laki koskee muun muassa palveluntarjoajana toimivia yrityksiä ja kuntia. Yhdistyksiä kuluttajaturvallisuuslaki koskee silloin, kun ne tarjoavat palveluja myös muille kuin pelkästään omille jäsenilleen tai kun kyseessä on elinkeinotoiminta.
Yksityiset ihmiset ovat poikkeus: he ovat kuluttajaturvallisuuslain tarkoittamia palveluntarjoajia ainoastaan silloin, kun kyse on elinkeinotoiminnasta. Kuluttajaturvallisuuslaki ei siis koske esimerkiksi yksityishenkilöä, joka tekee mailleen ladun, jota myös muut hiihtäjät voivat käyttää.
Yrityksen, kunnan tai yhdistyksen toimiessa palveluntarjoajana on heidän vastuullaan huolehtia palvelunsa turvallisuudesta kokonaisuudessaan. Palvelun ja sen ylläpidon turvallisuuden varmistamiseksi palveluntarjoaja määrittelee, kuka palvelun ylläpidosta vastaa ja milloin sitä tarjotaan kuluttajille. Tällöin palveluntarjoajan on muun muassa mahdollista tiedottaa kuluttajille palvelun turvallisista käyttöajoista.
Kuluttajaturvallisuuslaki ei itsessään kiellä tiettyjä toimintamalleja palveluiden toteutuksessa. Mikäli yksityiset ihmiset haluavat auttaa kuntia palveluiden ylläpidossa, siitä voi tehdä etukäteen ehdotuksen kunnalle, joka päättää asiasta. Asiasta kannattaa sopia kirjallisesti.
Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) valvoo, että palveluntarjoajat noudattavat heille lain asettamia turvallisuusvelvoitteita, ja voi tarvittaessa puuttua toimintaan, mikäli palveluntarjoaja ei noudata niitä. Tukes ei kuitenkaan ole toimivaltainen viranomainen ottamaan kantaa rikos- tai vahingonkorvausvastuukysymyksiin, jotka ratkaistaan viime kädessä tuomioistuimessa.
Kuluttajapalveluita on eri luonteisia. Leikkikentillä ja hiihtoladuilla asiakas toimii itse aktiivisesti ja omatoimisesti, eikä palveluntarjoajan henkilöstöä ole välttämättä paikan päällä. Esimerkiksi huvipuistoissa ja monissa ohjelmapalveluissa taas asiakas on usein passiivisemmassa roolissa ja palveluntarjoajalla tai hänen työntekijöillään on aktiivinen rooli palvelun toteuttamisessa. Kuluttajien etu molemmissa tapauksissa on, että palveluntarjoaja varmistuu turvallisuudesta kuluttajaturvallisuuslain huolellisuusvelvoitetta noudattaen ja soveltuvin osin standardeja sekä muita turvallisuusohjeita hyödyntäen.
Janne Niemelä
Ryhmäpäällikkö, Kuluttajapalvelut
Tekstin pohjana on kirjoittajan mielipidekirjoitus, joka julkaistiin Aamulehdessä 18.1.2023.
Tukesin verkkosivu: Vapaaehtoiset aktiivit kuluttajapalveluiden järjestämisessä
