Kuka on palveluntarjoaja?
Palveluntarjoajan tunnistaminen on mutkatonta, kun palvelun toteuttajana toimii vain yksi taho, joka vastaa palvelun kaikista osa-alueista. Silloin sama taho vastaa myös turvallisuudesta. Tällainen palvelu on esimerkiksi kunnan rakentama ja ylläpitämä leikkikenttä tai ulkoilureitti, yrityksen pyörittämä laskettelukeskus tai yhdistyksen omalla kiinteistöllä tarjoama yleinen talviuintipaikka.
Kun palveluun liittyy useampi järjestäjä, hyvä käytäntö on sopia kirjallisesti turvallisuus- ja ylläpitovastuiden jakautumisesta toimijoiden välillä. Sopimisvaiheessa tulee huomioida vastuut koko palvelun elinkaaren ajaksi. Joskus eteen voi tulla tilanne, jossa ei ole selvää kuka on vastuullinen palveluntarjoaja. Tällaisessa tapauksessa eräs keino tunnistaa palveluntarjoaja on arvioida, kuka pystyy vaikuttamaan parhaiten palvelun turvallisuuteen.
Yksityishenkilön ja yhdistyksen vastuu varmistua turvallisuudesta palveluntarjoajana
Yksityishenkilö voi tahtomattaan olla ”palvelun mahdollistaja” tehdessään moottorikelkalla hiihtoladun mailleen tai auratessaan luisteluradan vesialueelleen. Tämä ei kuitenkaan vielä tee hänestä kuluttajaturvallisuuslain tarkoittamaa palveluntarjoajaa, jos hän ei tarjoa palvelua ammattimaisesti tai tuottoa tavoitellen. Jokamiehenoikeuksien mukaan jokaisella on mahdollisuus nauttia liikkumisesta luonnossa.
Jos taas yksityishenkilö tarjoaa palvelua elinkeinonaan ammattimaisesti ja tuottoa tavoitellen, häneen sovelletaan kuluttajaturvallisuuslain velvollisuuksia varmistua turvallisuudesta palveluntarjoajana.
Esimerkki: Kesällä työkseen pienimuotoista tivolia pyörittävä yksityishenkilö on palveluntarjoaja ja häntä koskevat kuluttajaturvallisuuslain velvollisuudet.
Yhdistykset tarjoavat monenlaisia palveluja jäsenilleen ja muille asiakkaille. Yhdistys ei ole kuluttajaturvallisuuslain tarkoittama palveluntarjoaja, jos palvelua tarjotaan vain sen omille jäsenille muussa kuin elinkeinotoiminnassa. Mikäli palvelua tarjotaan myös muille kuin yhdistyksen jäsenille, yhdistystä koskevat kuluttajaturvallisuuslain velvoitteet.
Esimerkki: Pyöräilyharrastajien muodostaman yhdistyksen tulee huolehtia rakentamansa pumptrack-radan turvallisuudesta kuluttajaturvallisuuslain velvoitteiden mukaisesti, silloin kun se on myös muiden kuin yhdistyksen jäsenten käytössä.
Usean palveluntarjoajan jakama vastuu varmistua turvallisuudesta
Usein kunnat ja muut palveluntarjoajat monipuolistavat palvelutarjontaansa mahdollistamalla palveluympäristönsä hyödyntämisen muille toimijoille. Tällöin vastuu turvallisuudesta varmistumisesta voi jakautua usean palveluntarjoajan kesken.
Esimerkki: Urheiluseura järjestää kaikille avointa vesijumppaa kunnan uimahallissa. Kunnan vastuulla on varmistua uimahallin yleisestä turvallisuudesta ja puitteista. Jumpan vetäjän vastuulla on taas varsinaisen jumpan turvallisuus ohjeistuksineen. Turvallisuusasioista ja erityisesti uinninvalvonnasta kannattaa sopia etukäteen. Turvallisuussuunnittelussa kannattaa tehdä yhteistyötä. Yhteistyötä voi tehdä esimerkiksi hyödyntämällä uimahallin turvallisuusasiakirjaa tukena, kun laaditaan vesijumpan turvallisuusasiakirjaa.
Vastuu turvallisuudesta varmistumisessa jakautuu myös palveluissa, joissa kunta tarjoaa valmiit puitteet ja joissa yhdistys vastaa ylläpidosta.
Esimerkki: Kyläyhdistys tai urheiluseura on ottanut hoitaakseen uimarannan tai lakkautetun koulun pihalla olevan leikkikentän ylläpidon. Kyseessä voi olla alue, jossa kunta on aiemmin järjestänyt palvelua ja joka edelleen mielletään kunnan palvelukokonaisuudeksi. Ylläpitoa hoitaa kuitenkin yhdistys esimerkiksi käyttöoikeutta vastaan. Tällaisissa tilanteissa sekä kunta että yhdistys voidaan katsoa palveluntarjoajaksi. Vastuukysymykset turvallisuudesta huolehtimisen osalta tulee keskustella tilannekohtaisesti ja sopia niistä selkeästi. Selvyyden vuoksi sopiminen kannattaa tehdä kirjallisesti ja arvioida säännöllisesti, että sopimusta noudatetaan.
Omat välineet liikuntapaikoilla
Kuntalaiset ja urheiluseurat voivat käyttää omia välineitä kuntien tarjoamilla liikuntapaikoilla. Palveluntarjoajan tulee päättää, soveltuvatko ulkopuoliset välineet liikuntapaikoille ja sallitaanko niiden käyttö. Lisäksi tulee varmistua siitä, ettei tuotuja välineitä jää liikuntapaikoille.
Esimerkki: Kunta on rakentanut yleiseen käyttöön tarkoitetun skeittiparkin, jossa on muutamia kiinteitä obstaakkeleita. Harrastajat ovat tuoneet itsenäisesti paikalle irtonaisia ja kaatumisvaarassa olevia reilejä. Tällaisessa tapauksessa kunnan tehtävä on poistaa vaaraa aiheuttavat välineet paikalta osana normaalia ylläpitotoimintaa sekä ohjeistaa harrastajia skeittiparkin turvallisesta käytöstä.
Jos välineitä säilytetään liikuntapaikoilla, tulee kunnan huolehtia, että säilyttäminen tapahtuu asianmukaisesti. Tiedossa on, että liikuntapaikoille jätetyt ulkopuoliset välineet ovat aiheuttaneet vakavia onnettomuuksia.
Arvio on kuitenkin aina tilannekohtainen. Siinä tulee ottaa huomioon palvelun todellinen järjestäjä. Jos kunta tarjoaa välineitä kuntalaisten käyttöön, tulee kunnan varmistua siitä, että kaikki alueella käytössä olevat välineet ovat turvallisia ja niiden käyttöön annetaan riittävät ohjeet.
Kunnan vastuu maanomistajana
Toisinaan kunta osoittaa muulle toimijalle ainoastaan maa- tai vesialueen, jossa palvelun voi järjestää. Näissäkin tapauksissa on syytä sopia, kuka vastaa palvelun turvallisuudesta varmistumisesta koko elinkaaren ajan sisältäen myös palvelun tarjoamisen lopettamisen. Muuten alueen saattaminen turvalliseksi voi jäädä lopulta maanomistajan vastuulle.
Esimerkki: Jos kyläyhdistys perustaa kunnan omistuksessa olevalle alueelle leikkipuiston tai pulkkamäen, hankkii välineistön, ohjeistaa käyttäjiä ja vastaa ylläpidosta, katsotaan kyläyhdistys vastuulliseksi palveluntarjoajaksi. Mikäli kyläyhdistyksen toiminta loppuu ja palvelu jää ilman ylläpitoa, viime kädessä kunnan tulee huolehtia esim. välineiden poistamisesta käytöstä, niin että niistä ei aiheudu vaaraa, jos kyläyhdistys ei ole sitä tehnyt.
Ajan myötä kunnan maille voi syntyä suunnittelemattomia palveluja. Aktiiviset kuntalaiset innostuvat louhokselle muodostuneesta uimapaikasta, luolassa retkeilystä tai alamäkipyöräilystä metsässä. Tieto paikoista leviää netissä tai puskaradiolla. Jos kyseessä on luonnontilainen alue, jota kuntalaiset käyttävät jokamiehenoikeuksien perusteella, ei kunta ole vastuussa alueen turvallisuudesta. Jos taas kyse on kunnan palvelukokonaisuuteen kuuluvan alueen uudesta käyttötavasta, kuten ulkoilualueelle harrastajien rakentamasta pyöräilyradasta, on kunta viime kädessä vastuussa myös tämän turvallisuudesta, jos muuta palveluntarjoajaa ei pystytä osoittamaan.
Haasteen muodostavat alueet, jotka kehittyvät ajan myötä julkisiksi palvelukohteiksi, mutta joissa varsinaista palvelun järjestää ei ole. Jos palvelu on kunnan alueella, kunta on tietoinen sen aktiivisesta käytöstä ja esimerkiksi kertoo toiminnosta karttapalvelussaan, voidaan kunta katsoa palveluntarjoajaksi.
Arvio tilanteesta tulee tehdä aina tilannekohtaisesti. Vastuuta voidaan arvioida esimerkiksi sen perusteella, ovatko alueen käyttötavat vakiintuneet tai paljonko sitä käytetään. Kunnan kannattaa seurata tarkkaavaisesti uusien palveluiden ja muiden toimintojen kehittymistä alueellaan ja tarvittaessa puuttua tilanteeseen, jos niistä aiheutuu vaaraa.
Turvallisuusvelvoitteista sopiminen
Palveluntarjoaja ei voi vapautua lakisääteisistä velvoitteista sopimuksen avulla, mutta varsinkin epäselvissä tilanteissa sopiminen selkeyttää kaikkien ymmärrystä vastuista ja niiden rajoista. Asioiden kirjaaminen ylös helpottaa keskusteluja mahdollisissa ristiriitatilanteissa. Ensisijaista palveluntarjoajan tunnistamisessa on, kuka järjestää palvelun ja pystyy vaikuttamaan turvallisuuteen, eikä se kenen omistuksessa maa-alue tai alueella olevat välineet ovat.
Uusia palveluita syntyy usein alkuinnostuksen huumassa, tarkemmin harkitsematta. Esimerkiksi yhdistys voi saada rahoituksen palvelun rakentamiseen, mutta ylläpidosta vuosien saatossa aiheutuviin kuluihin ei varauduta riittävästi. Palveluja voi syntyä joko tietoisesti tai suunnittelematta. Turvallisuudesta tulee varmistua kuitenkin koko palvelun elinkaaren ajan.
Kun toiminta loppuu
Koska urheiluseurat ja kyläyhdistykset toimivat usein vapaaehtoistoimin, voi toiminta hiipua ajan myötä. Jos palveluiden järjestämisessä hyödynnetään vapaaehtoisvoimin toimivia yhdistyksiä palveluiden järjestämisessä, kannattaa maanomistajan kanssa sopia etukäteen toimintamallit palvelun lopettamiseen.
