Usein kysyttyä kuluttajille tarjottavista palveluista

Tukes valvoo kuluttajaturvallisuuslain (920/2011) perusteella sellaisia kuluttajille suunnattuja palveluita, joille ei ole olemassa erityislainsäädäntöä. Tällaisia ovat monet vapaa-ajan liikunta- ja elämyspalvelut sekä esimerkiksi kauneudenhoitopalvelut. Terveydenhuollon ulkopuoliset hoidot eli ns. vaihtoehtohoidot tai uskomushoidot ovat palveluita, joille ei ole tällä hetkellä olemassa omaa erityislainsäädäntöä, vaan niiden valvonta jakautuu useamman yleislain piiriin.
 
Tukes valvoo, että

• palvelut eivät aiheuta kuluttajille vaaraa esimerkiksi puutteellisten ohjeiden tai turvajärjestelyiden vuoksi.

Tukes ei voi ottaa kantaa esimerkiksi seuraaviin vaihtoehtohoitoja koskeviin kysymyksiin:

• Ovatko palveluista esitetyt väitteet tieteellisesti todistettuja tai oikeita.
• Ovatko palvelut tehokkaita.
• Saako asiakas palvelusta rahoilleen vastinetta.
• Kenelle palvelua saa markkinoida.

Osa palveluihin liittyvistä kysymyksistä jää tällä hetkellä kokonaan lainsäädännön ulkopuolelle. 
 

Laissa ei määritellä tiettyä tutkintovaatimusta terveydenhuollon ulkopuolisille hyvinvointipalveluille. Palveluntarjoajalla tulee kuitenkin olla riittävät tiedot ja taidot palvelun turvalliseksi toteuttamiseksi. Palveluntarjoajan täytyy tuntea palvelunsa läpikotaisin ja kyettävä arvioimaan siihen liittyvät riskit. Hanki siis riittävä osaaminen esimerkiksi sopivan koulutuksen tai kurssin kautta. Huolehdi tarvittaessa myös riittävästä ensiapuosaamisesta.

Ulkokuntoilupaikalla pitää olla turvallisuusasiakirja silloin, kun se sisältää merkittäviä riskejä. Riskiä arvioitaessa huomioitavia tekijöitä ovat muun muassa kohteen koko, sijainti, maasto- ja ympäristöolosuhteet, käytössä olevat välineet ja niiden määrä, alueen käyttötarkoitus ja toiminnot sekä todennäköiset erityiskäyttäjäryhmät (esim. lapset, nuoret, aikuiset ja vanhukset).

Esimerkiksi ulkokuntoilupaikkaa, jossa on isot käyttäjämäärät ja paljon vaativampia kuntoiluun ja voimailuun tarkoitettuja välineitä, koskee turvallisuusasiakirjan laatimisvelvollisuus. Toisaalta esimerkiksi senioripuistoja, joissa käytetään yksinkertaisia tasapainoiluun tarkoitettuja välineitä, ei koske lähtökohtaisesti turvallisuusasiakirjanlaatimisvelvollisuus.

Myös pallopelialueet ja luistelukentät sekä hiihtoladut katsotaan lähtökohtaisesti kuluttajapalveluiksi, joita ei koske turvallisuusasiakirjanlaatimisvelvollisuus. Näistäkin kohteista voi silti laatia turvallisuusasiakirjan ja käyttää sitä apuna kohteen turvallisuuden parantamisessa.

Esteitä suunnitellessa ja toteuttaessa kannattaa tutustua ohjelmapalveluiden ja yleisötapahtumien yleisiin asiakasturvallisuusvaatimuksiin ja esteiden turvallisuutta koskeviin ohjeisiin. Esteiden suunnittelussa voi käyttää apuna esim. parkour-standardia SFS-EN 16899:2016 (Urheilu- ja vapaa-ajan välineet. Parkourvälineet. Turvallisuusvaatimukset ja testimenetelmät). Jos estejuoksutapahtumaan osallistuu pieniä lapsia, pitää huomioida lapsiturvallisuuteen liittyvät standardit. Esimerkiksi leikkikenttävälinestandardeissa (SFS-EN 1176 ja 1177) on annettu ohjeita rakenteiden mitoitukseen.

Turvallisuusasiakirjan laadinnasta löytyy lisää tietoa mm. kotisivuiltamme. Sieltä löytyy tietoa myös muista palveluntarjoajan velvollisuuksista.

Laskettelukeskuksien omistava yhtiö vastaa keskuksen turvallisuudesta kokonaisuudessaan. Tämä koskee myös esim. nuorison itse kasaamien hyppyreiden turvallisuutta.

Toiminnanharjoittajan on huomioitava hyppyreihin liittyvät riskit ja otettava ne huomioon turvallisuussuunnittelussa. Kielto-, varoitus- ja opastetaulujen tulee olla materiaaliltaan kestäviä, selkeitä, ymmärrettäviä ja helposti havaittavia. Hyppyrialueet pitää erottaa selkeästi muista alueista (esim. muusta laskettelurinteestä). Tällä pyritään estämään se, ettei kukaan ajaudu hyppyriin vahingossa. Hyppyrit vaativat myös ylläpitoa esimerkiksi käytön aiheuttaman kulumisen, muuttuvien sääolosuhteiden ja ilkivallan vuoksi. Toiminnanharjoittaja vastaa hyppyreiden ylläpidosta, vaikka rinnekeskuksen alueella oleva hyppyri olisi harrastajien rakentama.

Suomen hiihtokeskusyhdistys ry (SHKY) on laatinut ohjeistusta erilaisten hyppyreiden rakentamiseen. Ohjeistuksessa on huomioitu mm. hyppyreiden profiili, alastulo ja koko. Suositeltavaa onkin olla yhteydessä SHKY:een ennen hyppyreiden rakentamisen aloittamista.

Jokaisella asiakkaalla on oikeus hallita itseään koskevia tietoja myös kuluttajapalveluissa. Tätä kutsutaan tietosuojaksi. Asiakkaasta kerättäviä tietoja on käsiteltävä tietosuoja-asetuksen mukaisesti. Asiakkaan tietojen keräämistä turvallisuuden varmistamiseksi ei ole kielletty lainsäädännössä.

Kun palveluntarjoaja kerää asiakkaastaan esim. terveystietoja palvelun turvallista toteuttamista varten, tietosuoja pitää huomioida.

Ohjeita tietosuoja-asetuksesta pienille ja keskisuurille yrityksille (Euroopan komissio)

Miten valmistautua tietosuoja-asetukseen? (Tietosuojavaltuutetun toimisto)

Turvallisuusasiakirja kannattaa laatia aina oman yrityksen näkökulmasta. Kokonaan turvallisuusasiakirjan laatimista ei voi ulkoistaa, mutta apuna voi käyttää ulkopuolista asiantuntijaa (esim. konsulttia). Tärkeintä asiakirjan laatimisessa on pohtia vaaroja ja riskejä juuri oman toiminnan näkökulmasta.

Palveluntarjoaja vastaa palvelun turvallisuudesta. Vastuu turvallisuudesta ulottuu myös aukioloaikojen ulkopuolelle. Palveluntarjoajan on annettava kuluttajalle selkeästi tiedot palvelun aukioloajoista. Tarvittaessa palvelun käyttö aukioloajan ulkopuolella pitää kieltää. Jos kuluttaja käyttää palvelua aukioloajan ulkopuolella, hänen oma vastuunsa mahdollisesta tapaturmasta korostuu.

Esimerkiksi talviuintipaikoilla kuluttajille tulee antaa selkeästi tieto palvelun aukioloajoista ja siitä, milloin esim. liukkautta torjutaan. Tämä ohjaa kuluttajia käyttämään palvelua aukioloaikoina. Palveluntarjoajan on huolehdittava myös siitä, että rakenteet eivät saa olla rikki niin, että ne aiheuttavat vaaraa aukioloajan ulkopuolella palvelua käyttäville henkilöille. Esimerkiksi laiturirakenteiden tulee olla ehjät.

Koulu, käytännössä koulun rehtori, vastaa koulun pihan turvallisuudesta.

Koulun pihan turvallisuutta valvovaa viranomaista ei ole lainsäädännössä määritelty. Aluehallintovirasto selvittää kouluaikana tapahtuneita vakavia tapaturmia, joista on tehty valitus tai kantelu aluehallintovirastoon.

Tukes voi valvoa koulujen pihojen turvallisuutta kouluaikojen ulkopuolisen käytön osalta. Esimerkiksi jos koulun pihalla kaatuu illalla jalkapallomaali lapsen päälle, siitä pitää ilmoittaa sekä kouluun että Tukesiin. Kuluttajaturvallisuuslaki on koulun pihan osalta täydentävää, toissijaista lainsäädäntöä. Tukes valvoo kuluttajaturvallisuuslain noudattamista.

Tukes valvoo tuoteturvallisuuden näkökulmasta kaikkia, myös muualla kuin koulujen pihoilla olevia, leikki- ja ulkokuntoiluvälineitä sekä maaleja ja koripallotelineitä. Jos Tukes saa tietoonsa tiettyyn välinemalliin liittyvän turvallisuuspuutteen, esimerkiksi suunnittelu- tai valmistusvirheen, Tukes voi edellyttää korjaavia toimenpiteitä koko Suomessa.

Lainsäädäntö: perusopetuslaki 628/1998, kuluttajaturvallisuuslaki 920/2011

Aluehallintovirastot valvovat päiväkotien ja perhepäivähoidon turvallisuutta.

Tukes voi valvoa päiväkotien pihojen turvallisuutta aukioloaikojen ulkopuolisen käytön osalta. Kuluttajaturvallisuuslaki on päiväkodin pihan osalta täydentävää, toissijaista lainsäädäntöä. Tukes valvoo kuluttajaturvallisuuslain noudattamista.

Tukes valvoo tuoteturvallisuuden näkökulmasta kaikkia, myös muualla kuin päiväkotien pihoilla olevia, leikki- ja liikuntavälineitä (linkki sivulle, jossa tästä asiasta). Jos Tukes saa tietoonsa tiettyyn välinemalliin liittyvän turvallisuuspuutteen, esimerkiksi suunnittelu- tai valmistusvirheen, Tukes voi edellyttää korjaavia toimenpiteitä koko Suomessa.

Lainsäädäntö: varhaiskasvatuslaki 36/1973, kuluttajaturvallisuuslaki 920/2011

Ohjelmapalvelussa asiakas osallistuu itse aktiivisesti suoritettavaan toimintaan. Ohjelmapalveluja ovat erilaisissa toimintaympäristöissä, kuten sisä- ja ulkotiloissa, taajamissa, maastossa, ilmassa tai vesillä suoritettavat seikkailu-, elämys-, luonto- ja liikuntapalvelut. Ohjelmapalveluita ovat esimerkiksi moottorikelkkasafarit, koira- ja porosafarit, benji-hypyt ja pomppulinnat. Myös monet leirit ovat ohjelmapalveluita, jos leiriläiset itse osallistuvat erilaisiin aktiviteetteihin leirin aikana. Ohjelmapalveluja tarjotaan myös muiden palvelujen yhteydessä, esimerkiksi yleisötapahtumissa.

Seikkailu-, elämys- ja luontopalveluista pitää laatia kuluttajaturvallisuuslain 7 §:n tarkoittama turvallisuusasiakirja. Myös muista ohjelmapalveluista, jotka voidaan rinnastaa edellä mainittuihin palveluihin ja joista voi aiheutua merkittäviä riskejä kuluttajille, tulee laatia turvallisuusasiakirja.

Merkittävä riski on esimerkiksi hukkuminen, eli käytännössä kaikki vesillä toteutettavat ohjelmapalvelut ovat turvallisuusasiakirjavelvollisia. Vain sellaisista ohjelmapalveluista, joihin liittyvä riski on vähäinen, turvallisuusasiakirjan voi jättää laatimatta. On kuitenkin hyvä muistaa, että kaikki ohjelmapalvelut ovat lähtökohtaisesti kuluttajaturvallisuuslain soveltamisalalla.

Palveluntarjoaja on aina vastuussa palvelun turvallisuudesta, vaikka sitä ei koskisikaan nimenomainen turvallisuusasiakirjan laatimisvelvollisuus.

Tukes suosittelee, ettei suuririskisiä ohjelmapalveluja (kuten esim. kiipeilypalveluja) tarjota alaikäisille ilman huoltajan suostumusta. Suostumus on hyvä varmistaa etukäteen esimerkiksi pyytämällä tätä kirjallisena. Alaikäisen vanhemmalle pitää tarjota riittävästi tietoa, jotta vanhempi voi arvioida, voiko alaikäinen palveluun osallistua esim. taitojensa tai terveydentilansa puolesta.

Valvontaa tekevän henkilön tulee olla vesipelastustaitoinen. Hänen tulee pystyä pelastamaan asiakas siinä kohteessa, jossa hän työskentelee. Valvontaa tekevän henkilön tulee pystyä pelastamaan asiakas kohteen haastavimmasta paikasta.

Lisäksi valvojan kuuluu aina tietää ja taitaa kohteen turvallisuusasiakirja, hälytysjärjestelmä sekä pelastus- ja poistumisreitit.

Ulkopuolisilla palveluntarjoajilla tarkoitetaan yrittäjiä, jotka ohjaavat uimahallissa esimerkiksi vesijumppaa tai vauvauintia, mutta joilla ei ole työsuhdetta uimahalliin. Ulkopuoliset palveluntarjoajat vastaavat tarjoamansa palvelun turvallisuudesta.

Kun uimahalli vuokraa hallin tiloja ulkopuoliseen elinkeinotoimintaan, uimahallin pitää varmistua siitä, että ulkopuolinen palveluntarjoaja osaa tarjota palvelua turvallisesti. Ulkopuolisen palveluntarjoajan pitää olla riittävän pelastustaitoinen kyseiseen kohteeseen. Vaihtoehtoisesti ulkopuolinen palveluntarjoaja voi sopia uimahallin kanssa, että uimahalli järjestää uinninvalvonnan palvelun aikana.

Kameravalvonta on ensisijaisesti vain henkilövalvonnan apukeino. Uimahalleissa, vesipuistoissa, kylpylöissä ja muissa suurissa kohteissa uinninvalvojia ei voi korvata kameravalvonnalla.

Uinninvalvonta voidaan järjestää kameroiden välityksellä hotelleissa, pienissä uimahalleissa, palvelukeskusten allastiloissa ja muissa vastaavissa kohteissa, joissa

• altaita on vain vähän
• altaiden vesipinta-ala on pieni
• altaat ovat käytössä vain osa-aikaisesti
• käyttäjiä on vähän
• allastilassa ei ole hyppytornia, vesiliukumäkeä tai muita erityisen vaarallisia toimintoja.

On tärkeää, että kameroiden välittämää kuvaa seuraa henkilö, joka on riittävän pelastustaitoinen kyseiseen kohteeseen. Kameravalvontaa on käsitelty tarkemmin Tukes-ohjeessa 1/2015.

Myös seurojen vesiurheilun harrastajat voivat hukkua. Vesiturvallisuuden kannalta on hyvä ja suotavaakin, että uimahallin valvojat auttavat seuroja vesipelastustilanteissa. Tilannetta, jossa esimerkiksi uimaseurat siirtävät pelastusvastuun kokonaan uimahallille, ei kuitenkaan tulisi syntyä. Myös seurojen henkilökunnan tulisi olla vesipelastustaitoista. Varsinkin suurten harjoitusvuorojen kohdalla uimahallin asiakkaiden valvonta saattaisi kärsiä, jos valvojien huomio kiinnittyisi liiaksi uimaseurojen järjestämään uintiin.

Yhdistysten jäsenilleen tarjoamaan toimintaan ei sovelleta kuluttajaturvallisuuslakia. Uimaseurojen valmennustoiminta ei ole kuluttajapalvelu, vaikka valmennus tapahtuisi uimahallin aukioloaikojen ulkopuolella. Uimahalli toimii tällaisissa tilanteissa tilanvuokraajana.

Uinninvalvojien lakisääteiset työtauot on järjestettävä niin, että valvonnan taso säilyy riittävänä. Allasturvallisuuden kannalta paras vaihtoehto on ajoittaa työtauot ruuhka-aikojen ulkopuolelle. Varsinaisen uinninvalvojan on päästävä nopeasti allastilaan esimerkiksi vesipelastustilanteessa.

Varsinaisen uinninvalvojan taukoja sijaistavan työtekijän on todella valvottava allasturvallisuutta ja tunnettava kohteen riskit, hälytysjärjestelmät ja muut turvallisuuskäytännöt. Sijaisen on tiedettävä, missä varsinainen uinninvalvoja taukonsa aikana on. Sijaisen vaatetuksen on oltava sellainen, että hänet tunnistaa uinninvalvojaksi.

Turvallisuuden kannalta paras tilanne on, että mahdollisimman monella hallityöntekijällä on valmius toimia vesipelastustilanteessa.

Yleisimmät marketeissa myytävät trampoliinit ovat tarkoitettu vain valvottuun kotikäyttöön omille pihoille. Julkisille leikkikentille soveltuvat pienemmät ja maatasoon asennettavat EN-1176 -leikkikenttävälinestandardin mukaiset trampoliinit, joiden tapaturmariski on pienempi ja käytön valvonnan tarve on vähäisempi.

Leikkikentillä on talviaikaan erilaisia vaaroja kuin kesäaikaan. Palvelun käyttäjän pitää ymmärtää ja ottaa tämä huomioon toiminnassaan. Palveluntarjoajan tulee pitää leikkikentät riskinarviointiin perustuen sellaisessa kunnossa, ettei niistä aiheudu vaaraa käyttäjille talvellakaan. Leikkikentiltä ei kuitenkaan edellytetä kaikilta osin samaa turvallisuustasoa talvella. Esimerkiksi alustoilta ei voi edellyttää samanlaista kuntoa kuin kesäolosuhteissa.

Vanhoja leikkikenttävälineitä ei tarvitse päivittää vastaamaan tämän hetken turvallisuusvaatimuksia silloin, kun ne ovat turvallisia eivätkä aiheuta vaaraa käyttäjälleen.

Kuluttajaturvallisuuslainsäädäntö koskee myös asunto-osakeyhtiöiden pihoilla olevia leikkikenttiä ja niiden yksittäisiä leikkikenttävälineitä. Lainsäädäntö edellyttää, että palvelun tarjoaja (esim. taloyhtiön hallitus) huolehtii leikkikentän kokonaisturvallisuuden lisäksi leikkikenttävälineiden rakenteellisesta turvallisuudesta sekä laitteiden riittävästä huollosta ja kunnossapidosta.

Leikkikentät tukes.fissä

Kotieläinpiha vaatii luvan. Lisätietoja lupakäytännöstä saat aluehallintoviraston sivuilta.
Eläinsuojelulainsäädännön vaatimukset pitää täyttää.
Kotieläinpihoilla on usein myös lapsille tarkoitettuja leikkivälineitä. Jo hankintavaiheessa tulee huolehtia siitä, että leikkikenttävälineet täyttävät niitä koskevien turvallisuusstandardien SFS-EN 1176 ja SFS-EN 1177 vaatimukset. Myös laitteiden kunnossapito ja sijoittelu alueelle vaativat suunnittelua. Lisätietoa leikkivälineiden turvallisuudesta
Jos kotieläinpihalla on kesäkahvila tms. muuta ruokapalvelua, sinun pitää olla yhteydessä oman kunnan ympäristöterveyden viranomaiseen.

Turvallisuusasiakirja pitää laatia seuraavissa palveluissa:

• kotieläinpiha
• eläintarha- tai puisto
• ratsastuskoulu- tai ratsastustalli (myös vaellustallit, harrastetallit)
• poniravikoulu
• ravitalli, jos talli tarjoaa esimerkiksi kärryajeluja tms. asiakkaille. Normaalin valmennustallin, jossa valmennetaan asiakkaiden hevosia, mutta asiakkaat itse eivät osallistu toimintaan, ei tarvitse laatia turvallisuusasiakirjaa. 

Kyllä ovat, ja kilpailuista pitää laatia turvallisuusasiakirja. Asiakirjan voi myös yhdistää pelastussuunnitelmaan. Kiinnitä erityistä huomiota hevosten ja yleisön kulkureitteihin sekä hätätilannevalmiuteen.

Tukes on laatinut ohjeistusta talutusratsastuksen järjestäjille. On tärkeää, että otat huomioon muun tapahtuman luonteen ja miten toiminta vaikuttaa talutusratsastukseen (esim. ilmapallojen puhalluspiste, pomppulinna). Talutusratsastuksessa asiakkaan jalkoja ei saa laittaa jalustinhihnojen väliin!