Uinti ja muut vesilajit
Vesi on kuluttajapalveluissa aina vaarallinen elementti. Jotta vaarat voitaisiin tunnistaa ja riskit hallita, palveluntarjoajan pitää laatia kaikista vedessä toteutettavista kuluttajapalveluista turvallisuusasiakirja.
Vesiturvallisuus pitää ottaa huomioon myös yleisötapahtumissa ja ohjelmapalveluissa, joissa osallistujilla on mahdollisuus uida tai vesielementti on muuten osana palvelua.
Tukes-ohjeesta Uimahallien ja kylpylöiden turvallisuuden edistäminen ja Uimarantojen turvallisuus -toimintaohjeesta löydät kootusti uimapaikkojen turvallisuusohjeita. Ohjeet ovat hyödyllisiä myös muiden vesilajien kuin uimapaikkojen palveluntarjoajille.
Tähän osioon on koottu vedessä toteutettavien kuluttajapalveluiden turvallisuusvaatimuksia. Uinnin lisäksi tarkastellaan esimerkiksi melonnan, koskenlaskun ja sukeltamisen turvallisuutta.
Mitä tarkoitetaan vesipelastuksella?
Vesipelastuksella tarkoitetaan henkilön saattamista pois uhkaavasta tilanteesta vedessä.
On tilannekohtaista, mitä vesipelastustoimenpiteitä tarvitaan. Toisinaan pelastaminen onnistuu ilman, että pelastaja menee itse veteen. Toisinaan apuvälineen toimittaminen pelastettavalle riittää, toisinaan pelastajan on uitava hukkuvan luo.
Vesipelastusta suorittavan henkilön tulee pelastustoimenpiteiden aikana säilyä itse toimintakykyisenä. Turvallinen vesipelastus pyritään toteuttamaan aina pienimmän riskin periaatteella, jonka mukaan pelastustoimenpiteistä aiheutuva vaara pelastajalle tulisi olla mahdollisimman pieni.
Tehtävä ei ole helppo, sillä suurelle osalle ihmisistä jo toisen ihmisen kelluttaminen veden pinnalla on ylivoimainen tehtävä.
Mitä osaamista vesipelastajalta edellytetään?
Vesipelastustaitoinen henkilö osaa valita oikean pelastustavan, ja toimii turvallisesti erilaisissa pelastustilanteissa. Hän tunnistaa hukkuvan ihmisen, hallitsee pelastusvälineiden käytön, osaa tilanteen vaatiman veteenmenotavan, pelastus- ja kuljetusuinnit, sukellukset sekä eri nostotekniikat. Vesipelastaja tuntee perusteet ihmisen fysiologiasta ja on ensiaputaitoinen.
Usein kysyttyä
-
Valvontaa tekevän henkilön tulee olla vesipelastustaitoinen. Hänen tulee pystyä pelastamaan asiakas siinä kohteessa, jossa hän työskentelee. Valvontaa tekevän henkilön tulee pystyä pelastamaan asiakas kohteen haastavimmasta paikasta.
Lisäksi valvojan kuuluu aina tietää ja taitaa kohteen turvallisuusasiakirja, hälytysjärjestelmä sekä pelastus- ja poistumisreitit.
-
Ulkopuolisilla palveluntarjoajilla tarkoitetaan yrittäjiä, jotka ohjaavat uimahallissa esimerkiksi vesijumppaa tai vauvauintia, mutta joilla ei ole työsuhdetta uimahalliin. Ulkopuoliset palveluntarjoajat vastaavat tarjoamansa palvelun turvallisuudesta.
Kun uimahalli vuokraa hallin tiloja ulkopuoliseen elinkeinotoimintaan, uimahallin pitää varmistua siitä, että ulkopuolinen palveluntarjoaja osaa tarjota palvelua turvallisesti. Ulkopuolisen palveluntarjoajan pitää olla riittävän pelastustaitoinen kyseiseen kohteeseen. Vaihtoehtoisesti ulkopuolinen palveluntarjoaja voi sopia uimahallin kanssa, että uimahalli järjestää uinninvalvonnan palvelun aikana.
-
Kameravalvonta on ensisijaisesti vain henkilövalvonnan apukeino. Uimahalleissa, vesipuistoissa, kylpylöissä ja muissa suurissa kohteissa uinninvalvojia ei voi korvata kameravalvonnalla.
Uinninvalvonta voidaan järjestää kameroiden välityksellä hotelleissa, pienissä uimahalleissa, palvelukeskusten allastiloissa ja muissa vastaavissa kohteissa, joissa
- altaita on vain vähän
- altaiden vesipinta-ala on pieni
- altaat ovat käytössä vain osa-aikaisesti
- käyttäjiä on vähän
- allastilassa ei ole hyppytornia, vesiliukumäkeä tai muita erityisen vaarallisia toimintoja.
On tärkeää, että kameroiden välittämää kuvaa seuraa henkilö, joka on riittävän pelastustaitoinen kyseiseen kohteeseen. Kameravalvontaa on käsitelty tarkemmin Tukes-ohjeessa 1/2015.
-
Myös seurojen vesiurheilun harrastajat voivat hukkua. Vesiturvallisuuden kannalta on hyvä ja suotavaakin, että uimahallin valvojat auttavat seuroja vesipelastustilanteissa. Tilannetta, jossa esimerkiksi uimaseurat siirtävät pelastusvastuun kokonaan uimahallille, ei kuitenkaan tulisi syntyä. Myös seurojen henkilökunnan tulisi olla vesipelastustaitoista. Varsinkin suurten harjoitusvuorojen kohdalla uimahallin asiakkaiden valvonta saattaisi kärsiä, jos valvojien huomio kiinnittyisi liiaksi uimaseurojen järjestämään uintiin.
Yhdistysten jäsenilleen tarjoamaan toimintaan ei sovelleta kuluttajaturvallisuuslakia. Uimaseurojen valmennustoiminta ei ole kuluttajapalvelu, vaikka valmennus tapahtuisi uimahallin aukioloaikojen ulkopuolella. Uimahalli toimii tällaisissa tilanteissa tilanvuokraajana.
-
Uinninvalvojien lakisääteiset työtauot on järjestettävä niin, että valvonnan taso säilyy riittävänä. Allasturvallisuuden kannalta paras vaihtoehto on ajoittaa työtauot ruuhka-aikojen ulkopuolelle. Varsinaisen uinninvalvojan on päästävä nopeasti allastilaan esimerkiksi vesipelastustilanteessa.
Varsinaisen uinninvalvojan taukoja sijaistavan työtekijän on todella valvottava allasturvallisuutta ja tunnettava kohteen riskit, hälytysjärjestelmät ja muut turvallisuuskäytännöt. Sijaisen on tiedettävä, missä varsinainen uinninvalvoja taukonsa aikana on. Sijaisen vaatetuksen on oltava sellainen, että hänet tunnistaa uinninvalvojaksi.
Turvallisuuden kannalta paras tilanne on, että mahdollisimman monella hallityöntekijällä on valmius toimia vesipelastustilanteessa.