Uimahallit ja kylpylät

Uimahallien ja kylpylöiden pitää täyttää niitä koskevat turvallisuusvaatimukset ja laatia mm. turvallisuusasiakirja.

Tämä sivu täydentää Tukes-ohjetta 1/2015 Uimahallien ja kylpylöiden turvallisuuden edistäminen. Ota lisäksi huomioon kaikkia palveluntarjoajia koskevat turvallisuusvelvollisuudet.
 

Asiakirjat kuntoon

Uimahallien, maauimaloiden, kylpylöiden ja vesipuistojen on laadittava turvallisuusasiakirja. Turvallisuusasiakirja on laadittava myös esimerkiksi hotellien, leirikeskusten ja hoitolaitosten uima-allasalueista, jos niitä käytetään kaikille avoimeen yleisöuintiin, vesijumppaan, vauvauintiin tai vastaavaan yksityiseen kulutukseen.

Uimahallissa toimivien ulkopuolisten palveluntarjoajien, esimerkiksi vauvauinnin tai vesijumpan järjestäjien, pitää laatia turvallisuusasiakirja oman palvelunsa osalta. Palvelun turvallisuusasiakirjassa kannattaa viitata uimahallin yleiseen turvallisuusasiakirjaan esimerkiksi tilojen ja yleisten turvallisuusohjeiden osalta. Palveluntarjoajan pitää erityisesti varmistaa, että vesipelastusvalmius on palvelun aikana riittävä.

Yhdistysten jäsenilleen tarjoamasta toiminnasta ei tarvitse laatia turvallisuusasiakirjaa, sillä toimintaan ei sovelleta kuluttajaturvallisuuslakia. Esimerkiksi uimaseuran omille jäsenilleen tarjoama uintivalmennus ei ole kuluttajapalvelu, eikä uimaseura tässä tapauksessa ole palveluntarjoaja eikä turvallisuusasiakirjaa jäsenille tarjottavasta palvelusta tarvita.

 

Vaarojen tunnistaminen

Hyödynnä vaarojen tunnistamisessa Tukesin ohjeita ja työvälineitä. Ota vaarojen tunnistamisessa huomioon erityisesti seuraavia asioita:

  • veden alle vajoaminen ja hukkuminen
  • liukastuminen allas- tai pesutiloissa
  • hyppypaikkoihin, vesiliukumäkiin, ilmatäytteisiin temppuratoihin ja muihin erityisrakenteisiin liittyvät riskit
  • käyttäjien määrä ja erityisryhmät, kuten uimataidottomat lapset, vanhukset, eri kulttuurien edustajat, eri vesilajien harrastajat.

Uinninvalvonta

Allasosastolla pitää olla riittävä määrä uinninvalvojia aina kun siellä on asiakkaita. Uinninvalvojien määrä riippuu allastilan ominaisuuksista ja käyttäjien määrästä. Asiaa on kuvattu tarkemmin Tukes-ohjeessa 1/2015 Uimahallien ja kylpylöiden turvallisuuden edistäminen

Uinninvalvojan tehtävä on allas- ja oheistilojen turvallisuuden ja asiakkaiden valvonta. Vesipelastuksen lisäksi uinninvalvojat edistävät turvallisuutta ylläpitämällä yleistä järjestystä, opastamalla uimahallin käyttäjiä, puuttumalla riskikäyttäytymiseen sekä tarkkailemalla rakenteiden kuntoa ja hallin siisteyttä. Valvontavuorossa olevilla uinninvalvojalla ei saa olla valvontaa haittaavia työtehtäviä, kuten lipunmyyntiä, vesijumpan ohjausta tai kahvion hoitamista. Valvojien sijaisuudet ja tauot on järjestettävä niin, että valvonnan taso säilyy riittävänä.

Uinninvalvojille ei ole erikseen määritetty pätevyys- tai tutkintovaatimuksia. Uinninvalvoja pitää

  • olla vesipelastus- ja ensiaputaitoinen
  • pystyä pelastamaan siinä kohteessa, jossa työskentelee, eli käytännössä pystyä pelastamaan veden alle vajonnut ihminen työpaikkansa haastavimmasta paikasta, esim. syvimmän altaan pohjasta ja antamaan hänelle ensiapua
  • olla täysi-ikäinen.

Uimahalleissa, kylpylöissä ja muissa suurissa kohteissa uinninvalvojaa ei voi korvata kameravalvonnalla. Pienissä kohteissa, kuten esimerkiksi hotellien uima-allastiloissa, valvonta voidaan tietyissä tilanteissa toteuttaa pelkästään kameroiden avulla (Uimahallien ja kylpylöiden turvallisuuden edistäminen, Tukes-ohje 1/2015). Tällöin on erityisen tärkeää, että kameroiden välittämää kuvaa seuraa jatkuvasti pelastustaitoinen henkilö, joka pääsee tarvittaessa nopeasti altaalle.

Standardit

Uimahalleja ja kylpylöitä koskevia turvallisuusvaatimuksia on määritelty seuraavissa standardeissa. Standardeja voi tilata Suomen Standardisoimisliitosta.

  • SFS-EN 13451 Uima-allasrakenteet
  • SFS-EN 1069 Vesiliukumäet