Hyvinvointipalvelut
Mitä hyvinvointipalvelut ovat?
Hyvinvointipalvelut ovat laaja joukko erilaisia kuluttajille suunnattuja palveluita, jotka eivät kuulu terveydenhuollon palveluiden piiriin.
Hyvinvointipalveluja ovat esimerkiksi
- liikunta- ja ravintovalmennus
- erilaiset rentoutumis- ja keho-mieli -harjoitukset
- hieronta tai muu kehonhuolto, esim. akupunktio
- muut hyvinvointia tukevat hoidot, kurssit ja valmennukset.
Myös hyvinvointipalvelujen tulee olla kuluttajille turvallisia. Palveluntarjoaja on vastuussa palvelun turvallisuudesta kokonaisuudessaan, eikä tätä vastuuta voi siirtää asiakkaalle ns. vastuuvapauslausekkeilla. Asiakas ei osallistu palveluihin koskaan vain omalla vastuullaan. Tämä tarkoittaa, että palveluntarjoaja vastaa kaikista antamistaan ohjeista ja neuvoista.
Vaarojen tunnistaminen
Hyvinvointipalveluihin voi liittyä erilaisia vaaroja. Osa vaaroista on suoria, asiakas voi esimerkiksi loukata itsensä ohjauksen aikana kuntosalilla tai muussa harjoituksessa. Monet vaarat ovat epäsuoria ja myös ne on huomioitava. Palveluntarjoaja ei voi esimerkiksi kannustaa asiakasta hylkäämään lääkkeitään, lääketieteellistä hoitoa tai tekemään jotain muuta hengelle tai terveydelle vaarallista. Lue lisää vaarojen tunnistamisesta.
Jos toteutat palvelun verkkokurssina, kiinnitä erityistä huomiota perusteellisten ohjeiden laatimiseen. Pohdi, mikä olisi juuri sinun palvelussasi paras tapa ohjata asiakkaita. Esimerkiksi liikeharjoitteiden näyttäminen videolla voi toimia tekstikuvausta paremmin.
Palveluissa voi olla myös yksittäisiä elementtejä, jotka eivät sovi kaikille. Onko esimerkiksi ruokavalio tai harjoitus sellainen, ettei se sovi raskaana oleville? Estääkö jokin terveysseikka osallistumisen harjoitukseen tai hoitoon? Nämä asiat on kerrottava asiakkaalle ennen palveluun osallistumista.
Usein kysyttyä
-
Laissa ei määritellä tiettyä tutkintovaatimusta terveydenhuollon ulkopuolisille hyvinvointipalveluille. Palveluntarjoajalla tulee kuitenkin olla riittävät tiedot ja taidot palvelun turvalliseksi toteuttamiseksi. Palveluntarjoajan täytyy tuntea palvelunsa läpikotaisin ja kyettävä arvioimaan siihen liittyvät riskit. Hanki siis riittävä osaaminen esimerkiksi sopivan koulutuksen tai kurssin kautta. Huolehdi tarvittaessa myös riittävästä ensiapuosaamisesta.
-
Tukes valvoo kuluttajaturvallisuuslain (920/2011) perusteella sellaisia kuluttajille suunnattuja palveluita, joille ei ole olemassa erityislainsäädäntöä. Tällaisia ovat monet vapaa-ajan liikunta- ja elämyspalvelut sekä esimerkiksi kauneudenhoitopalvelut. Terveydenhuollon ulkopuoliset hoidot eli ns. vaihtoehtohoidot tai uskomushoidot ovat palveluita, joille ei ole tällä hetkellä olemassa omaa erityislainsäädäntöä, vaan niiden valvonta jakautuu useamman yleislain piiriin.
Tukes valvoo, että- palvelut eivät aiheuta kuluttajille vaaraa esimerkiksi puutteellisten ohjeiden tai turvajärjestelyiden vuoksi.
Tukes ei voi ottaa kantaa esimerkiksi seuraaviin vaihtoehtohoitoja koskeviin kysymyksiin:
- Ovatko palveluista esitetyt väitteet tieteellisesti todistettuja tai oikeita.
- Ovatko palvelut tehokkaita.
- Saako asiakas palvelusta rahoilleen vastinetta.
- Kenelle palvelua saa markkinoida.
Osa palveluihin liittyvistä kysymyksistä jää tällä hetkellä kokonaan lainsäädännön ulkopuolelle.