Kuluttajille tarjottavat palvelut


Kuluttajapalvelulla tarkoitetaan palvelua, jota tarjotaan pääasiassa yksityishenkilöille käytettäväksi vapaa-ajalla, harrastuksissa tai muissa aktiviteeteissa.

Kuluttajapalveluita ovat esimerkiksi:

  • huvipuistot ja tivolit
  • leikkipuistot ja niihin rinnastettavat sisäleikkipaikat
  • kuntosalit
  • kauneudenhoito- ja kehonmuokkauspalvelut
  • uimahallit ja kylpylät
  • uimarannat
  • hiihtokeskusten palvelut
  • ohjelmapalvelut, esim. seikkailupalvelut tai moottorikelkkasafarit
  • ratsastuspalvelut
  • yleisötapahtumat
  • kuluttajille suunnatut tavaroiden vuokrauspalvelut, esim. mökin, urheiluvarusteiden tai työkalujen vuokraus.

Yhdistyksen tarjoama palvelu ei ole kuluttajapalvelu, jos sitä tarjotaan ainoastaan yhdistyksen omille jäsenille muussa kuin elinkeinotoiminnassa. Esimerkiksi urheiluseuran järjestämä jumppa ei ole kuluttajapalvelu, jos siihen voivat osallistua vain seuran jäsenet, eikä toiminnalla tavoitella merkittävää taloudellista hyötyä.

Olenko kuluttajapalvelun tarjoaja?

Palveluntarjoaja on yksityishenkilö, yritys, kunta, yhteisö tai muu taho, joka suorittaa, pitää kaupan, tarjoaa, myy tai muutoin luovuttaa tai välittää kuluttajien käyttöön tarkoitettuja palveluita.

Palveluntarjoajia eivät kuitenkaan ole ne yksityishenkilöt, jotka tarjoavat palvelua elinkeinotoiminnan ulkopuolella. Yhdistyksiä tai yhteisöjä ei katsota palveluntarjoajiksi, jos ne tarjoavat palveluita vain omille jäsenilleen muussa kuin elinkeinotoiminnassa.

Esimerkki: Pentti myy huskysafareita turisteille osana ison matkanjärjestäjän palveluita. Pentti on palveluntarjoaja, ja hänen pitää noudattaa kuluttajaturvallisuuslain vaatimuksia.

Esimerkki: Naapurin lapset käyvät satunnaisesti hoitamassa ja ratsastamassa Saijan omistamaa hevosta. Tämä ei ole Saijalle elinkeinotoimintaa, eikä hän ole palveluntarjoaja. Jos Saija perustaa ratsastustallin ja alkaa tarjota ratsastustunteja, hänen roolinsa muuttuu yksityishenkilöstä palveluntarjoajaksi. Tällöin hänen pitää noudattaa kuluttajaturvallisuuslain vaatimuksia.

Miten Tukes valvoo kuluttajapalveluiden turvallisuutta?

Tukes valvoo kuluttajapalveluiden turvallisuutta riskiperusteisesti ja pistokokeenomaisesti. Valvontakeinoja ja -valtuuksia on kuvattu Valvonta-sivulla.

Mitkä kuluttajapalveluiden osa-alueet eivät kuulu Tukesin toimivaltaan?

Kuluttajaturvallisuuslaki on väistyvä yleislaki. Tämä tarkoittaa, että jos jonkun asian turvallisuudesta on säädetty tarkemmin erityislainsäädännössä, kuluttajaturvallisuuslakia ei sovelleta sen asian valvontaan. Monissa tapauksissa erityislainsäädäntöä ja kuluttajaturvallisuuslakia sovelletaan kuitenkin rinnakkain. Esimerkiksi kuntien terveysvalvonta valvoo uimahallien allashygieniaa allasvesiasetuksen nojalla, ja Tukes valvoo kuluttajien turvallisuutta hallissa kuluttajaturvallisuuslain nojalla.

Tukes tekee yhteistyötä useiden muiden viranomaisten kanssa kuluttajapalveluiden valvonnassa.

Näin varmistat palvelun turvallisuuden

Turvallisuusasiakirja ja muut asiakirjat
Laadi turvallisuusasiakirja, jos laki edellyttää. Huolehdi kuntoon muut asiakirjat, esim. huoltokirjanpito.

Tunnista vaarat
Hyödynnä Tukesin ohjeita ja työvälineitä, huomioi palvelukohtaiset riskit ja vaarat.

Suunnittelu
Suunnittele palvelu alusta alkaen mahdollisimman turvalliseksi.

Turvallisuuden hyvät käytännöt
Harjoittele turvallisia toimintatapoja ja ota ne osaksi arkea.

Välineiden vaatimukset
Varmista, että palvelussa käytettävät välineet täyttävät vaatimukset.

Tietojen antaminen kuluttajille
Anna asiakkaille riittävät tiedot turvalliseen toimintaan

Onnettomuuskirjanpito
Pidä kirjaa onnettomuuksista ja läheltä piti -tilanteista. Pyri estämään tapausten toistuminen.

Vakavat tapaturmat tai läheltä piti -tilanteet
Ilmoita vakavista tapaturmista ja läheltä piti -tilanteista Tukesiin.

Jatkuva parantaminen
Seuraa turvallisuustilannetta, puutu ajoissa vaaralliseen toimintaan ja korjaa tilanne. Mieti, miten turvallisuutta voisi parantaa.